Siirry pääsisältöön

hiljaista, mä en ole tottunut tähän


Meillä on ihan järkyttävän hiljaista. Molemmat pojat nukkuu, siis ihan oikeesti nukkuu päiväunia ja mä juon kahvia ja syön keksiä – kohta on paketti tyhjä – ja mietin syntyjä syviä... Kahdelta olis mun hammaslääkäri, hammaspuhdistus ja tunnin rauha itselle. Neljäksi varasin M:lle lääkärin, saavat punnita sen ja ottaa verikokeet... selvitetään onko se oikeesti väsynyt vai onko ”väsynyt” M:n tapa ilmaista ettei se halua.

Musta tuntuu siltä kuin olisin törmännyt seinään. Kai mä tavallaan törmäsinkin... mulla ei ole aavistustakaan mihin tyrkkäsin farkkuni eilen ja aamulla lopulta luovutin ja vetäisin jalkaan legginsit. K:n heitin autoon pelkässä vaipassa ja vaatteet perässä, puettiin sit perillä. Ehkä munkin pitäis mennä päikkäreille. Ainakin otan kirjan - ystävän lähettämän - ja heittäydyn tohon sohvalle... Jos ette ole lukeneet, lukekaa ihmeessä Eve Hietamiehen "Yösyöttö"

M eilen L:n duunissa


Tunnisteet:

Kommentit

  1. R25. lokakuuta 2012 klo 13.28

    Vau! Osataanpa siellä jo hienosti kirjaimet. :)

    VastaaPoista
  2. Dawn26. lokakuuta 2012 klo 1.24

    Taitava tyttö! Joko muuten tuossa iässä käsi on vakiintunut, eli siis onko M vasenkätinen, vai vieläkö käytetään molempia käsiä? Ihan vaan havahduin tuota miettimään, etten olekaan yhtään seurannut, miten tuo meidän kohta-4-vee käsiään käyttelee. Suvussa on meillä vasureita useampikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa26. lokakuuta 2012 klo 7.48

      Mun käsittääkseni tää on aika lapsikohtaista. M valitsi kätensä jo alle kaksvuotiaana ja on siis tiukasti vasuri. Toiset lapset vaihtelee vielä 6-vuotiaaksi saakka. Pojista veikkaisin K:ta oikeakätiseksi ja O:sta en ole varma.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää