teknologian lapset

Enää pitäis keksiä miten saan nämä blogikirjoitukset siirtymään sinne naamiksen puolelle... Mä oon kohtalainen nörtti, en siis se supernörtti joka osaa ja tietää kaiken mutta en kuitenkaan ihan avutonkaan mitä tulee linkkeihin ja feedeihin ja tekniseen osaamiseen. Koska mä kuitenkin olen vielä sen ajan lapsia ettei kukaan ollut kuullutkaan kotitietokoneesta tai sähköposteista, saati sitten netistä – muistan miten me mietittiin et mitä siellä netissä sit vois haluta tehdä kun se tuli – ja olen siis oppinut nämä asiat, enkä kasvanut siihen tekniseen osaamiseen kuten omat lapseni ja ehkä jo osa lukijoistakin. Mä muistan silloin joskus kun jossakin ehdotettiin tietokoneen korvaavan keittokirjat, kun on niin kätevää tallentaa reseptit tietokoneen muistiin ja sieltä sit keitellä... edelleen mun mielestä aika ontuva ajatus, MUTTA mulla on mun lempi reseptisaitti Allrecipes ja aika usein tulee läppäri nostettua tohon keittiön työtason kulmalle...

Meidän lapset kasvavat tekniseen osaamiseen. Kaksivuotias käyttää sujuvasti mun Windows puhelinta ja pelaa pelejä – mä en pelaa, mä oon vääränlainen tai väärän aikakauden lapsi, nelivuotias osaa käyttää Netflixiä ja tietokone ja teknologia on osa elämää. Ne ei ole kuulleetkaan ajasta jolloin autot ei puhuneet – joo mun auto juttelee ja siltä voi jopa kysyä missä ei oo ruuhkaa ja se kertoo, kellään ei ollut puhelinta, sanomalehti oli paperia ja vaatteet, lelut, musiikki ja pienelektroniikka ostettiin vain kaupasta eikä yleensä netistä... click, click... ja kohta se on ovella. Muistatteko kuinka kaikilla oli kotona joku tietokirjasarja? Meidän lapset käyttää Google Scholaria ja Wikipediaa.

Nostalgiaa... no joo, mut pointti oli se että mä olen viimeinen sukupolvi joka on opetellut nämä asiat ja mä tunnen paljon ikäisiäni ihmisiä jotka ei osaa käyttää nettiä ja sähköpostia ja... ei ole koskaan tarvinnut ja se on vähän pelottavaakin.