Siirry pääsisältöön

myrsky vesilasissa, eiku en tiedä


Kello neljään mennessä olin taistellut itseni L:n duunin kautta M:n terapiaan, sieltä kaikki kolme hammaslääkäriin, taiteillut kolmen lapsen hammaslääkärintarkastukset ja puhdistukset, ajanut kotiin pikalounaalle, vastahakoisen tytön balettiin ja sieltä kotiin. Baletin ajan hillitsin riehuvia poikia baletin aulassa... mitä luulette, osaako kaks kasvee poikaa riehua hiljaa? EI. Kotona M rikkoo poikien rakentaman palikkakaupungin koska mä kehuin sitä hienoksi, se ei edelleenkään kestä sitä että muutkin saa huomiota multa, se on raskasta enkä mä tiedä mitä mun pitäis edes asialle tehdä. L on sitä mieltä että mä en vaan ymmärrä mun lasta, mä olen sitä mieltä että mä en vaan osaa.

Aamukahdeksasta mussa kasvoi tunne että mä en selviä mun elämästä. En ihan oikeesti selviä, en kunnialla tai edes kunniatta... en jaksa, en pysty, en halua, en selviä...en osaa, mä en osaa tehdä tätä, ja KUKAAN ei huomaa että mä en pysty tähän. Neljältä istuin oman makuuhuoneeni lattialla ja ujelsin kuin pieni koiranpentu tai poikani pari päivää aiemmin, mua ei vaan kukaan ollut ottamassa syliin ja lupaamassa että mä selviän, että me selvitään, että kaikki selviää.

M rynkyttää huoneen ovea ja vaatii päästä sisään, se haluaa meidän vessaan kakalle. M kysyy miksi makkarin matto on märkä ja miksi mä haluan vaan olla ihan yksin.... se jatkaa olkaansa kohauttaen vessaan ja varmistaa etten lähde mihinkään vaan tuun pyyhkimään. Tottakai tuun. Ainahan mä tuun. Mulle tulee mieleen Vesta-Linnean Hirviöäiti, mäkin pimahdin ja itkin ja ujelsin ja huusinkin aika kovaa... M vaan ei huomaa, se ei ikinä huomaa.

Ne istuu katsomassa telkkaria ja mun puolesta syököön vaikka muroja, en jaksa tänään. Mä TAHDON lomaa, mä TARVITSEN lomaa... K syö sohvassa omenaa – meillä syödään vain ruokapöydänääressä ja VAIN ruoka-aikoina – syökööt... onhan tää senkin koti, ei kai maailma siihen kaadu jos sen päivälliseksi osui tänään omena, olis voinut valita huonomminkin. L räpättää mulle kun se saa tietää, räpättäkööt – ei ne kuitenkaan syöneet punajuuria. Jossakin välissä se muuttuu kierto-omenaksi ja pojat jakaa sen, minkä K aloitti O lopettaa. M ei koske ruokaan johon joka on ollut jonkun toisen lautasella, saati jos siihen on joku jo koskenut...



Juon kahvia ja itken edelleen - enää en ulvo, itken vaan. Nytkö mä sain hermoromahduksen?

Toivottavasti tämänkin myrskyn jälkeen tulee aurinko ja sateenkaari 



Kommentit

  1. Halaus sinulle ja jaksamisia!Kyllä se aurinko taas jossain vaiheessa paistaa.

    VastaaPoista
  2. Onnittelen sinua etenkin kolmen kanssa hamppilaakarilla selviytymisesta. Meidan tenavilla on hammaslaakariin pelonsekainen kunnioitus joten ei tulisi kuuloonkaan etta veisin kolme pikkutenavaa kerralla. Venytin miltei 4- vuotiaan ensi hammaslaakari kayntia viime viikkoon, kun hampaitten vari alkoi hammaskiven myota olla enemman ruskeaa kuin valkoista ei auttanut kuin tilata aika. Keskitin tayden huomioni ja energiani haneen ja kaynnista selvittin kunnialla. Miten yleensa saat pojat pysymaan tuolilla, saati sitten avaamaan suunsa? Meidan 2 vee saa viela odotella reissuaan.
    Tsemppia sinulle Muusa, olet rautamuori ja kuitenkin ihminen. Meilla jokaisella on noita hetkia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, me käydään ihan mahtavalla lastenhammaslääkärillä. Mun on helpointa varata aika kaikille kun ne kuitenkin on kaikki aina mukana siellä... kaks saa leikkiä odotushuoneessa tai pelata vastaanoton puolella jotain peliä sillä aikaa kun yhtä hoidetaan. Pojat tarkistetaan edelleen sylissä. O suostuu puhdistukseen K ei. Kunhan harjoitellaan niitten kanssa.

      Poista
  3. Sinä osaat, sinä pystyt, sinä selviät - te kaikki selviätte. Joskus on vaan itkettävä, että jaksaa eteenpäin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että patoumia pitää välillä purkaa jotta voi sit taas kerätä uudet ;)

      Poista
  4. Voimia ja valoa arkeen! Jos se tirauttaminen auttaa, niin vuodata menemään! Tämä voi olla vähän hassu kysymys, mutta kai sullakin on joskus vapaapäivä lapsista? Tai edes puolikas? Ei takuulla ole helppoa järjestää, mutta ei kai mahdotonta sentään? Kyllä äidinkin pitäisi joskus saada levätä ja olla ihminen eikä aina vaan äiti. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla oikeastaan ole näistä vapaata. Se on osin myös ihan oma vika, pitäis olla itsekkäämpi ja jättää niitä L:lle enemmän :)Kerran tai kaks vuodessa käydään kahdestaan jossakin ja se on ihan liian vähän.

      Poista
  5. Niin, kyllä minustakin pitäisi. Ja sitäpaitsi kaksin ei ole ollenkaan sama kuin YKSIN, ihan kokonaan all alone =) Musta olisit kyllä sellasta omaa aikaa ehdottomasti ansainnut, jätät vain rohkeasti lapset silloin tällöin miehelle ja menet ja teet omia juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelmahan ei ole siinä rohkeudessa. L kyllä pärjää lasten kanssa, on pärjännyt pitkiäkin aikoja ihan ilman mun apuja ja neuvoja... se vaan tuntuu - ehkä tarpeettomasti - turhan julmalle lykätä toiselle kolme kiukkuista kakaraa 60 tunnin työviikon päälle...

      Poista
  6. Lämpimiä ajatuksia ja voimia lähettelen sinulle <3

    m

    VastaaPoista
  7. Voimia! Uskoisin (ja kokemuksesta tiedän), että asiat olisivat paljon huonommin, jos ei tuntuisi miltään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...