Siirry pääsisältöön

semihyvää

Mä sain sähköpostissa laskelmia ja tuliaisiksi semihyvän punkun, kai tää taloustuska taas hellittää... ja haa, mä kirjoitan raha-asioista sittenkin, omalla tavallani.



Kaikella on puolensa. Täällä rahalla saa ja hevosella pääsee ja keskiluokan rahat vaan hupenee hupenemistaan... Suomessa taistellaan siitä mitä saa ja kuinka paljon ja kuka ja anotaan ja toivotaan ja valitetaan ja anotaan taas... täällä se on tavallaan selkeämpää ja toisaalta yhdeltä kantilta epäreilua niitä kohtaan jotka putoo väliin.

Väliin putoaa ne joilla on tuloja ja työ ja vakuutus, mutta jotka ei kuitenkaan ole miljonäärejä. Jos oot köyhä, sossu maksaa. Jos sulla ei ole vakuutusta, sossu maksaa. Jos sulla on vakuutus ja keskitulot ei pian maksa vakuutus sen enempää kuin sossukaan. Niin tai vakuutus maksaa sit kun oot ensin maksanut X määrän itse... vielä muutama vuosi takaperin se X oli ihan järjellinen summa, nyt siitä on tulossa aika mahdoton tällaiselle palveluiden suurkuluttaja perheelle - yksi viikko terapiaa kun tällä hetkellä kustantaisi meille $1120... harvalla on mahdollisuus maksaa tuo summa ihan itte vaan. Jos oot rikas, ei oo välii, voit maksaa itse. Niin se taitaa olla kaikkialla maailmassa - tai siis länsimaissa. Elämä ei oo reilua mutta eipä sitä kukaan reiluksi väittänytkään.

Anteeksi rutkutan ja olen itsekäs ja epäoikeudenmukainen omaan napaan tuijottaja enkä just nyt jaksa ajatella niitä muita joilla on syöpä ja talopalanut ja mies kuollut auto-onnettomuudessa ja... Just nyt en jaksa ajatella miten etuoikeutettuja me ollaan ja miten tosi, tosi, tosi hyvin meidän asiat on - oikeesti.

Nyt siemailen sen lasillisen viiniä ja hengitän muutaman kerran oikein sellaista syvää "namaste" henkistä hengittelyä...



Kommentit

  1. Kyllä sitä saa ja pitääkin olla itsekäs. Ainakin sen lasillisen verran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon mä aika useinkin aika itsekäs, mutta kirjoittaessa ehtii aina muistamaan ne kaikki joilla on ihan oikeitakin ongelmia eikä näitä elintasoyhteiskunnan probleemeja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...