Siirry pääsisältöön

semihyvää

Mä sain sähköpostissa laskelmia ja tuliaisiksi semihyvän punkun, kai tää taloustuska taas hellittää... ja haa, mä kirjoitan raha-asioista sittenkin, omalla tavallani.



Kaikella on puolensa. Täällä rahalla saa ja hevosella pääsee ja keskiluokan rahat vaan hupenee hupenemistaan... Suomessa taistellaan siitä mitä saa ja kuinka paljon ja kuka ja anotaan ja toivotaan ja valitetaan ja anotaan taas... täällä se on tavallaan selkeämpää ja toisaalta yhdeltä kantilta epäreilua niitä kohtaan jotka putoo väliin.

Väliin putoaa ne joilla on tuloja ja työ ja vakuutus, mutta jotka ei kuitenkaan ole miljonäärejä. Jos oot köyhä, sossu maksaa. Jos sulla ei ole vakuutusta, sossu maksaa. Jos sulla on vakuutus ja keskitulot ei pian maksa vakuutus sen enempää kuin sossukaan. Niin tai vakuutus maksaa sit kun oot ensin maksanut X määrän itse... vielä muutama vuosi takaperin se X oli ihan järjellinen summa, nyt siitä on tulossa aika mahdoton tällaiselle palveluiden suurkuluttaja perheelle - yksi viikko terapiaa kun tällä hetkellä kustantaisi meille $1120... harvalla on mahdollisuus maksaa tuo summa ihan itte vaan. Jos oot rikas, ei oo välii, voit maksaa itse. Niin se taitaa olla kaikkialla maailmassa - tai siis länsimaissa. Elämä ei oo reilua mutta eipä sitä kukaan reiluksi väittänytkään.

Anteeksi rutkutan ja olen itsekäs ja epäoikeudenmukainen omaan napaan tuijottaja enkä just nyt jaksa ajatella niitä muita joilla on syöpä ja talopalanut ja mies kuollut auto-onnettomuudessa ja... Just nyt en jaksa ajatella miten etuoikeutettuja me ollaan ja miten tosi, tosi, tosi hyvin meidän asiat on - oikeesti.

Nyt siemailen sen lasillisen viiniä ja hengitän muutaman kerran oikein sellaista syvää "namaste" henkistä hengittelyä...



Kommentit

  1. Kyllä sitä saa ja pitääkin olla itsekäs. Ainakin sen lasillisen verran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oon mä aika useinkin aika itsekäs, mutta kirjoittaessa ehtii aina muistamaan ne kaikki joilla on ihan oikeitakin ongelmia eikä näitä elintasoyhteiskunnan probleemeja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...