tiistai 30. lokakuuta 2012

koulubileet


Ajatelkaa jos joku joutuis työpaikallaan nostamaan takapuolensa tuolista kymmenen sekunnin välein koska joku tarvitsee jotakin? Ajatelkaa jos aamusta iltaan selvittelisitte alaistenne välejä ja sijoittelisitte niitä pitkin toimistoa niin ettei ne ylety toisiinsa ja pääse TAAS toistensa kurkkuihin kiinni. Ajattele jos alaisesi puhkeaisi vuolaaseen itkuun koska se ei saanut valita minkä värinen on Power Point presentaation taustaväri, kun sen olis just tänään PITÄNYT olla oranssi-sininen-punainen-vihreä-pinkki-keltainen. Tai saa raivarin kun tilaat sille väärän värisen nitojan tai palaverissa on väärää pullaa, tai kahvi on liian kylmää tai kuumaa tai sitä on kupissa liikaa tai liian vähän... Ajatelkaa jos joutuisitte töissäkin istumaan vessan ovi auki koska muuten alaiset vetää herneen nenään kun et oo tavoitettavissa... ajatelkaa. 

Kotiäidin arkea ja samalla myös erityisopettajan arkea. M:n halloween bileissä seurailin taas luokan tapahtumia ja sivussa yritin autella, eikä kyllä käynyt kateeksi... samat ongelmat kuin meillä kotona kertaa viisitoista. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Okei, mun työpäivä ON pidempi, mä olen töissä 06-19:30, tarvittaessa vuorokauden ympäri. M oli aamulla kuin joku olis laittanut muurahaisia sen sukkiksiin... kiemurteli ja pyöri ja vehtas... yhtäkkiä mä tajusin – tyhmä minä, että edessä on erilainen koulupäivä, se on hermostunut... lopullisesti mä ymmärsin miten hermostunut kun pääsin koululle ja opella valui tuskanhiki ja se kuiskaten myönsi mulle, että ne on olleet aivan tolkuttoman mahdottomia koko aamun.





Bileissä koristeltiin keksejä

 M:n hyvä ystävä Ryan ja K ja O koristelemassa

M:n keksi, oranssia ja punaisia nonparelleja


Show and Tell

Loppuleimat

Päivän satoa... ja nää kaikki kun laittaa yhteen pakettiin päästään siihen kohtaan, missä mun tekee mieli juosta kiljuen karkuun...

Olkkarissa K pudottaa muutaman sadan taalan lampun lattialle, O jää melkein alle eikä se lamppu ole ihan kevyt. Kannan K:n yläkertaan vähän rauhoittumaan... se huutaa koko matkan että se oli O eikä hän – mä näin – M käy päästämässä K:n ulos ja ne riehuu yläkerrassa. MÄ yritän saada päivällistä – jota kukaan ei kuitenkaan syö – uuniin joten en ehdi puuttumaan tilanteeseen, O istuu keittiön saarekkeella ja syö kaikki kypsät tomaatit. Tiskipöydällä on vuori tiskiä koska en ole ehtinyt tyhjentää tiskikonetta... M ulisee yläkerrassa koska se on pissannut housuun – lasken mielessäni sataan, laitan tytön kylpyyn, pissaiset vaatteet pesukoneeseen ja siirrän samalla puhtaatmärätpyykit kuivuriin... pojat on kiivenneet yläkerran porraskaiteelle – pudotusta portaikkoon useampi metri – sanaakaan sanomatta nostan ne omaan huoneeseensa ja suljen oven perässä. Menen alakertaan toivoen ettei M huku sinne kylpyaammeeseensa... lykkään ruuan uuniin, tyhjennän tiskikoneen ja palaan ylös. Avaan poikien oven, ne on tehneet mulle Duploista kakun, syön sen ja menen pesemään M:aa... tukkaa ei saa pestä se kiljuu ja huutaa ja lopulta en jaksa ja huuhtelen sen vaan nopeesti vedellä. Pojat on alakerrassa keittiösaarekkeen päällä ja koska kaikki kolme lasta kiipeää jatkuvasti keittiön saarekkeelle, eilen ne haukkas siellä saarekkeella palan kymmenestä omenasta... meillä on runsaasti vähän syötyjä omenia. Kannan saareketta reunustavat tuolit autotalliin. Ne kiipeää olkkarin ja keittiön väliselle – en tiedä mille – aidalle ja O siirtyy TAAS dyykkaamaan roskista... Ärisen jotakin ja se liittyy kattamaan olkkarin pöytää kahden muun kanssa, huokaan ja totean ettei se nyt onneksi ole kovin vaarallista... kattakoot. Musta tuntuu että mä olen töissä eläintarhassa ja yritän sivistää simpansseja.

O:lle on iskenyt kaksivuotisuus – pahasti - ja meidän keskustelu etenee tällä hetkellä tätä rataa; Lähdetäänkö? EI Mä lähden, hei, hei! Hei, hei – ja poika jää tyynesti leikkimään ja leikkii edelleen yksin M:n huoneessa kymmenen minuuttia myöhemmin, kannan sen autoon. Älä koske!- jätkä koskee kuitenkin – Oletko koskematta vai tuutko kärryihin istumaan? EI. Älä sitten koske... Kohta nostan sen kärryihin. ..Laita roskiksen kansi kiinni! What’s that? Laita se kansi kiinni? Yuck! Laitatko sen kannen kiinni vai meetkö omaan huoneeseen? EI – kannan jätkän yläkertaan... Mun tekee mieli nostaa se korvista jääkaapinpäälle ja jättää sinne... en nosta.

M:n toimintaterapeutti haluaa kokeilla iLS:ssää... sopiihan se, en tiedä suostuuko itse kohde, mutta kokeillaan... Mä tiedän, että sillä on saatu hyviä tuloksia aikaan. Eilen taas mietin kun vastasin johonkin kyselyyn – siinä kysyttiin onko perheessä erityislapsia – että mun on jotenkin vaikeaa hahmottaa itseäni erityislapsen vanhemmaksi. Ei ihme, että ulkopuolisten on vaikeeta hahmottaa meitä erkkaperheeksi jos vanhemmatkin unohtaa sen... Leijonaemojen blogissa suositeltiin taannoin – siis kieliposkessa – liittämään lapseen tarvittaessa kyltti jossa lukee ”Lapsi on epäkunnossa, huolto tilattu” Aika usein sille kyltille olis käyttöä tai ehkä mä tarviin kyltin jossa lukee ”Äiti epäkunnossa, ei voi enää korjata”.

Uskokaa tai älkää, mutta mä hymyilen edelleen ja tää järjetön puolitoistatuntinen jaksaa edelleen huvittaa... taitaa olla lääkitys kohdallaan.

ARVOITUS: Mikä näistä on M:n kurpitsa?
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
*
Tietty se missä ne siemenent on siistissä rivissä ;) 

Loppukaneettina totean että olen toistaiseksi hylännyt ajatuksen ateriakasvatuksesta... meillä eletään nyt kananuggeteilla Mac&Cheeselllä, crackereillä ja ties millä yhdentekevällä peellä... en jaksa laitta ruokaa, jota kukaan ei KOSKAAN syö.


50 minuutissa ehtii paljon ja vähän enemmän... tämän lisäksi me piirrettiin ja luettiin ja käytiin vessassa ja autolla ja...
Mosaic, tiistaina 30.10. klo 13-13:50





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.