sunnuntai 7. lokakuuta 2012

poliittinen kannanotto


Mitenköhän päin ja mistä suunnasta tätä aihetta pitäis lähestyä? Aihetta kun voi katsoa maantieteellisesti, demografisesti, sosioekonomisesti tai moraalisesti ja ehkä jopa eettiseltäkin kannalta... mistä siis lähden? Entäs ne sukurasitteet?

Jos asiaa katsotaan maantieteelliseltä ja demografiselta kantilta pitäis mun ja meidän olle ehdottoman kiihkeitä demokraatteja, seistä Obaman selustassa ja uskoa kaikkeen mitä President Obama myy ja lupaa. Se olis helpompaa, kuulua laumaan ja olla samaa mieltä kuin suuri osa ystävistä ja naapureista. Toisaalta meidänkin alueella meitä hiljaisia tai vähemmän hiljaisia piilorepublikaaneja ja Romneylaisia löytyy yllättävissäkin tilanteissa.

Mä kasvoin perheessä jossa äänestettiin kokoomusta ja uskottiin kapitalismiin. Mä kasvoin alueella jossa kaikki oli enemmän tai vähemmän oikeaan kallellaan paitsi ne, jotka halus olla muodikkaasti kommunistejä. Ne muodikkaat kommarit oli taiteilijoita ja kirjailijoita ja visualistejä, ei tehdastyöläisiä. Käytiin yksityislääkärissä kun ei ne siellä terkkarissa kuitenkaan mitään tiedä ja kiroiltiin korkeaa verotusta. Kärjistäen, eikä ihan niin kärjistäenkään voitais siis sanoa että mä kasvoin republikaaniperheessä.

Sitten tullaan siihen eettismoraaliseen puoleen. Eka osa tätä kohtaa on se että ihmisen olis periaatteessa KAI hyvä olla sellainen kaikille hyvää haluava, tasa-arvoa arvostava, maailmaa syleilevä tyyppi joka on valmis antamaan omastaan oikealle ja vasemmalle ja uskoo että maailmasta tulee parempi kun kaikki vaan jaetaan ristillisesti tasan. Mä en vaan oo se tyyppi, mä oon itsekäs paska ja uskon että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja että yrittäminen ja työ pitää palkita eikä tasapäistämistä seuraa mitään hyvää kenellekään. Toki heikoista pitää pitää huolta. Niitä heikkoja on lapset, sairaat ja vanhukset. Se nainen joka seisoo siinä teiden risteyksessä kerjäämässä vois mun mielestä enneminkin etsiä itselleen työpaikan ja tehdä ihan oikeeta työtä. Mä olen itse omassa elämässäni saanut palkkaa likaisten pyyhkeitten pesemisestä – niistä pyyhkeistä muuten löytyi aina välillä kaikkea aika mielenkiintoista, puhtaiden viikkaamisesta, ihmisten tervehtimisestä. Mä olen ollut kaupan kassalla, puhelinmyyjänä... olen siis ollut valmis tekemään sitä työtä mikä on ollut saatavilla. Olen noussut alhaalta ja kivunnut tikkaita ylös, osoittanut omalla työlläni että pystyn ja osaan ja haluan – ei tullut tarjottimella valmiina. Mä uskon myös siihen, että mun täytyy valita se vaihtoehto joka on mun oman – joo ihan mun oman – perheen kannalta se paras ja järkevin vaihtoehto.

Mä siis uskon vapaaseen yrittäjyyteen, kovaan työhön ja kapitalismiin. Mä uskon että yhteisö – seurakunta, naapurit, ystävät, perhe – pitää toisistaan huolen eikä siihen tarvita valtiota kertomaan mitä kenenkin kuuluu saada, koska ja kuinka paljon ja missä järjestyksessä. Se ylhäältä annettu, lakisääteinen apu johtaa välinpitämättömyyteen – kyllä yhteiskunta hoitaa, mun ei tartte ajatteluun.  Ihmiset ei auta toisiaan ja lopulta jokainen joutuu pärjäämään ihan vaan itse ja ihan vaan yksin, kun muut ihmiset ei välitä.

Lopulta tässä tarinassa tulaan tämänhetkisen näytelmän pääosan esittäjiin... Romney – Ryan versus Obama – Biden.

Obama - Biden

Obaman tiimi lupaa kaikkea kivaa. Ne lupaa tän kaiken ilman rahaa - lainarahalla - tai jonkun muun rahoilla (mun, naapurin, vanhusten). Ne lupaa siirtää siihen hienoon sosiaaliseen terveydenhuoltoon tarvittavat rahat muun muassa vanhustenhuollosta, kivaa! Ne lupaa kaikille mahdollisuuden terveydenhuoltoon, joo... meidän perheen terveydenhuoltokulut on jo tässä vaiheessa nouseet useammalla tuhannella taalalla per vuosi, jo ennen kuin tämä hieno suunnitelma tulee käytäntöön, mutta siihen valmistautuessa. Mä tiedän tästä tulevasta terveydenhuollosta sen minkä tietää muutkin suomalaiset ja kanadalaiset, kiva idea ja kaunis ajatus mutta a) aivan järkyttävän kallista ja b) ei toimi, lopulta kukaan ei saa nyt niin kauheesti yhtään mitään. Joudut odottamaan aikaa lääkäriin ja siellä lääkärissä valtio päättää minkälaista hoitoa satut tarvitsemaan ja onko siihen rahaa. Ei kiitos. Niin ja tää hieno sääntö ”No lifetime maximums” on jo johtanut siihen että tilalle on tullut ”Yearly Maximum” – Hei me hoidetaan sun syöpää vaan tän verran tänä vuonna, jatketaan sit tammikuussa jos oot vielä hengissä...

Tämän tiimin Wall Street uudistus on johtanut siihen hienoon tilanteeseen, että asuntokauppa ja rakentaminen on jäässä, koska ihan tavalliset ihmiset ei saa asuntolainaa kun pankit ei uskalla lainata kenellekään. Joo ei tarvitse voida saada kahdenmiljoonan lainaa pienillä tuloilla, mutta ne ehdot jotka tällä hetkellä vaaditaan on sellaisia ettei niitä täytä kuin ne ihmiset, jotka vois sen talonsa ostaa käytännössä vaikka käteisellä. Ja nyt puhutaan ihan tavallisesta järjellisestä lainasta ja tavallisesta talosta. Meidän naapurit "myi" talonsa kolmesti ennen kuin löytyi viimein se ostaja jonka onnistui lopulta myös saamaan rahoitus tälle kaupalle ja näillä kaikilla ostajilla oli siis se kuuluisa lainalupaus.

Obaman suunnitelmalla, jos se suunnitelma ei muutu... meidänkin perheen verokuorma nousee noin $300 kuukaudessa alkaen tammikuusta. Ne rahat on pois kulutuksesta, ne on pois meidän ruokalaskusta, bensasta, vaatteista ja ihan tavallisesta elämästä. Kun ne rahat puuttuu meiltä ne puuttuu myös meidän ruokakaupan omistajalta, kampaajalta, vaatekauppiaalta jne. Ja kun se raha puuttuu jokaiselta perheeltä ei aikaakaan kun ollaan taantumassa ja lamassa, koska kulutus pysähtyy. Juu veroja täytyy nostaa ja rahaa saada lisää, mutta ehkä ei vaan kuitenkaan puhtaasti tuloverotuksen kautta.

Mä voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta tässä siis muutama asia... Obama tulee tälle maalle liian kalliiksi.

Romney-Ryan

Lienee aika selvää että niiden suunnitelmat edustaa mun ajatusmaailmaa.

Romney on sikarikas – joo on, mutta ei ne rahat oo multa pois.

Romney ei aja köyhien etua – en tiedä, mutta se ajaa keskiluokan etua ja mä kuulun siihen keskiluokkaan.

Romney vastustaa homojen oikeuksia – no ei se niitä nyt niin hirveesti vastusta, se on oikeastaan aika lievä kannaltaan tässä asiassa. Mä itse olen sitä mieltä että kaikilla pitää olla yhtäläinen oikeus rakastaa, sukupuoleen katsomatta. Mä olen myös sitä mieltä että homoseksuaaleilla tulee olla oikeus avioitua, saada lapsia ja adoptoida.

Romney on mormoni ja vastustaa aborttia. No ihan ensinnäkin se ei yksin pysty kumoamaan tämän maan aborttilainsäädäntöä. Toisekseen abortti on monimutkainen asia, eikä sitä pitäis munkaan mielestä voida käyttää ehkäisykeinona. Mun mielestä aborttilainsäädäntöä olis syytä tiukentaa niin ettei aborttia vois tehdä ihan vaan koska ei nyt huvita saada lasta. Millä tähän sitten päästäisiin ilman että syntyy laittomien aborttien ongelma ja sitä kautta surua ja onnettomuutta... katumuspilleri? Valistus? En tiedä, kaikella on puolensa, mä vaan vastustan aborttia tilanteessa jossa se nyt vaan on kätevää tai ei nyt ihan just ehkä tähän väliin haluta tätä lasta tai olis kivempaa ensin tehdä jotain ja vasta sit saada se lapsi tai... Mä nyt vaan oon vähän prolife. Lapsi se on se sikiökin.
Romney vastustaa ehkäisyä. Se vastustaa ilmaista ehkäisyä ja niin vastustan minäkin. Itse olen aina ehkäisyni maksanut ja mun puolesta niin voi tehdä muutkin tai sitten voivat pidättäytyä.

Että näin, tämän takia mä olen Romney-Ryan enkä Obama-Biden. Ihan yhtälailla osavaltiotason politiikassa mä äänestän meidän kuvernööriksi republikaania, se tämänhetkinen demokraatti kun on saanut meidän osavaltion talouden täysin kuralle muutamassa hassussa vuodessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.