klo 00:24 Mamma, I need you… Mä kohotan peiton kulmaa ja mumisen unisesti että tuu tänne.
klo 01:40
havahdun, tuuppaan L:llää ja pyydän sitä kantamaan M:n takaisin omaan sänkyynsä.
klo 05:50 Mamma, I need you... Kohotan taas peiton kulmaa ja mumisen unisesti
että tuu tänne… Saan viereeni potkivan ja lauleskelevan nuoren naisen. Päivä on
alkanut.
Sillä aikaa kun
nyin muutaman rievun päälleni, vien hammasraudat kylppäriin turvaan pojilta ja
sujautan puhelimen taskuuni, roikkuu tuo nainen mun paidanhelmassa ja toistaa
vaativasti saman... ”Mamma, I need you” Mun päähän kasvaa sarvet... päästä nyt
hetkeksi irti perkele... en kuitenkaan sano.
Se parkkeeraa
alakerran sohvaan peiton alle ja haluaa katsoa telkkaria. Mun tehtävä on istua
tässä keittiössä ja olla olemassa. Se ei tarvitse mua yhtään mihinkään just
nyt, mutta silti mun pitää olla hereillä ja valmiina kuin pienen partiolaisen,
just in case.
On lauantaiaamu klo 07:19,
L nukkuu, kuulen poikien heränneen yläkerrassa. Kohta lähdetään synttäreille,
huomenna mä ajattelin nukkua.
Kommentit
Lähetä kommentti