Siirry pääsisältöön

mekko ja bootsit tyyppinen nainen


Kello on 7:30 aamulla ja mä olen jo kerinnyt leipomaan lapsille pannarin aamiaiseksi – kiitos vaan Sanna ideasta, suunnittelemaan huomisen opetuksen omalle ryhmälleni, lukemaan sähköpostit ja vastaamaan tänne tulleisiin kommenteihin... toistan siis sen minkä olen ennenkin jo sanonut – ”Kun herää aikaisin (5:50) ehtii pitkälle”. Ei tosin aina, on myös niitä aamuja kun istun tässä silmät ristissä ja mietin miten selvitä tulevasta päivästä..

Tänään ei oo koulua, opettajilla on joku suunnittelupäivä ja M siis kotona. Ne katsoo tossa olkkarissa Loraxia ja M:kin on rauhoittunut... aamusta sitä ahdisti ja se näkyi loputtomana tarpeena istua sylissä. En olis uskonut että joudun olemaan SE äiti joka pitää lasta sylissä ajastimen kanssa... ”Vartti sylissä ja sit teet jotakin muuta...” Syli tais kuitenkin tehdä tehtävänsä, ja se pannari kun olo näyttää helpottuneen.

Kello on 8:30 ja mä oon valmis nukkumaan. NYT mä istun tässä pöydän ääressä silmät ristissä kera kahvikupin.

Eilen humputtelin, tai en siis humputellut vaan ihan tarkoitushakuisesti tuhlasin ja ostin ja illan podin huonoa omaatuntoa ostoksesta... mutta kun mä nyt vaan halusin uuden mekon, mekko ja legginsit tai mekko ja farkut – ihan paras asu. Niin, ja ne bootsit, ne kans.

Mekko - Free People "Good Morning Sunshine"

Dr Martens 1460 Originals - Nää pitäis kans saada...
mulla on ne mitkä on kuvissa näkyneet ja sit valkoiset pitkävartiset,
ne valkoiset on vaan aika työläät saada jalkaan ja jalasta... 

Näillä eväillä siis tänään...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...