Siirry pääsisältöön

mekko ja bootsit tyyppinen nainen


Kello on 7:30 aamulla ja mä olen jo kerinnyt leipomaan lapsille pannarin aamiaiseksi – kiitos vaan Sanna ideasta, suunnittelemaan huomisen opetuksen omalle ryhmälleni, lukemaan sähköpostit ja vastaamaan tänne tulleisiin kommenteihin... toistan siis sen minkä olen ennenkin jo sanonut – ”Kun herää aikaisin (5:50) ehtii pitkälle”. Ei tosin aina, on myös niitä aamuja kun istun tässä silmät ristissä ja mietin miten selvitä tulevasta päivästä..

Tänään ei oo koulua, opettajilla on joku suunnittelupäivä ja M siis kotona. Ne katsoo tossa olkkarissa Loraxia ja M:kin on rauhoittunut... aamusta sitä ahdisti ja se näkyi loputtomana tarpeena istua sylissä. En olis uskonut että joudun olemaan SE äiti joka pitää lasta sylissä ajastimen kanssa... ”Vartti sylissä ja sit teet jotakin muuta...” Syli tais kuitenkin tehdä tehtävänsä, ja se pannari kun olo näyttää helpottuneen.

Kello on 8:30 ja mä oon valmis nukkumaan. NYT mä istun tässä pöydän ääressä silmät ristissä kera kahvikupin.

Eilen humputtelin, tai en siis humputellut vaan ihan tarkoitushakuisesti tuhlasin ja ostin ja illan podin huonoa omaatuntoa ostoksesta... mutta kun mä nyt vaan halusin uuden mekon, mekko ja legginsit tai mekko ja farkut – ihan paras asu. Niin, ja ne bootsit, ne kans.

Mekko - Free People "Good Morning Sunshine"

Dr Martens 1460 Originals - Nää pitäis kans saada...
mulla on ne mitkä on kuvissa näkyneet ja sit valkoiset pitkävartiset,
ne valkoiset on vaan aika työläät saada jalkaan ja jalasta... 

Näillä eväillä siis tänään...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...