Siirry pääsisältöön

mekko ja bootsit tyyppinen nainen


Kello on 7:30 aamulla ja mä olen jo kerinnyt leipomaan lapsille pannarin aamiaiseksi – kiitos vaan Sanna ideasta, suunnittelemaan huomisen opetuksen omalle ryhmälleni, lukemaan sähköpostit ja vastaamaan tänne tulleisiin kommenteihin... toistan siis sen minkä olen ennenkin jo sanonut – ”Kun herää aikaisin (5:50) ehtii pitkälle”. Ei tosin aina, on myös niitä aamuja kun istun tässä silmät ristissä ja mietin miten selvitä tulevasta päivästä..

Tänään ei oo koulua, opettajilla on joku suunnittelupäivä ja M siis kotona. Ne katsoo tossa olkkarissa Loraxia ja M:kin on rauhoittunut... aamusta sitä ahdisti ja se näkyi loputtomana tarpeena istua sylissä. En olis uskonut että joudun olemaan SE äiti joka pitää lasta sylissä ajastimen kanssa... ”Vartti sylissä ja sit teet jotakin muuta...” Syli tais kuitenkin tehdä tehtävänsä, ja se pannari kun olo näyttää helpottuneen.

Kello on 8:30 ja mä oon valmis nukkumaan. NYT mä istun tässä pöydän ääressä silmät ristissä kera kahvikupin.

Eilen humputtelin, tai en siis humputellut vaan ihan tarkoitushakuisesti tuhlasin ja ostin ja illan podin huonoa omaatuntoa ostoksesta... mutta kun mä nyt vaan halusin uuden mekon, mekko ja legginsit tai mekko ja farkut – ihan paras asu. Niin, ja ne bootsit, ne kans.

Mekko - Free People "Good Morning Sunshine"

Dr Martens 1460 Originals - Nää pitäis kans saada...
mulla on ne mitkä on kuvissa näkyneet ja sit valkoiset pitkävartiset,
ne valkoiset on vaan aika työläät saada jalkaan ja jalasta... 

Näillä eväillä siis tänään...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...