Siirry pääsisältöön

osaathan kattaa pöydän ja ommella napin?


Muistatteko kun lapsena päiväkirja aloitettiin aina sanoin ”Tänään minä...”?

No, tänään minä yritin nukkua pitkään ja heräsin puolikahdeksalta, vaihdoin kuulumisia anopin kanssa – kuulostaa niin kotoisalta, mutta todellisuudessa tapahtuu ihan liian harvoin... vaikka se kotoista olikin. Kävin Koiran kanssa lenkillä, M:n kanssa kirkossa ja nyt tässä kirjoittelun lomassa laitan Karjalanpaistia uuniin. Jälkkäriksi lupasin lettuja. Koiran turkki pitäis vielä ajella ja ommella äänieriste poikien huoneen oveen ja pestä vähän pyykkiä...

Luin siitä samaisesta Kodin Kuvalehdestä – siis mistä nappasin sen idean eiliseen kirjoitukseen - kuinka ihan tavalliset taidot on katoamassa ja meinasin pudota sängystä päästessäni kohtaan jossa kerrottiin ettei ihmiset enää osaa lankata kenkiä, silittää, kattaa pöytää tai ommella nappia. Oonko mä oikeesti NÄIN patavanha vai onko tää lehtijuttu joku provo? Kyllä mä ainakin olin ajatellut lapsilleni nää taidot opettaa, tai siis 4 ja 2 ja 2 osaa JO kattaa pöydän... Ja osaan mä imuroida ja luututa ja siivotakin vaikka mua on siunattu miehellä joka tekee sen mulle. Mä ymmärrän ettei kaikki tykkää laittaa ruokaa tai neuloa tai leipoa tai ettei kaikki osaa tehdä nuotiota tai sytyttää tulta saunan kiukaan oesään tai tehdä hilloa tai omenasosetta, mutta kattaa pöytää tai silittää??? Omenasosekin on aika helppoa... omenoita ja sokeria ja loraus vettä pataan ja tulta alle... siitä se syntyy se omenasose.

Ne meinaa rakentaa lisäosia meidän kirkkoon ja ekaa kertaa mulle tuli sellainen tunne että tarkoituksena ei ole puhua Jumalasta vaan kerätä rahaa... toisaalta kun täällä kirkot on ihan omia yksityisiä yrityksiä vailla valtion tukea ja rahaa niin pitäähän ne rahat siihen lisärakennukseen tai laajennukseen jostakin saada... muuten menee kilpailuksi siitä kuka mahtuu kuuntelemaan mitä Jeesuksella on sanottavanaan... meidän kirkolla on nyt kaksi konttoria ja meidän – pääkonttorilla – on viikonlopussa kolme jumalanpalvelusta eikä kaikki silti meinaa mahtua mukaan.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää