Muistatteko kun
lapsena päiväkirja aloitettiin aina sanoin ”Tänään minä...”?
No, tänään minä
yritin nukkua pitkään ja heräsin puolikahdeksalta, vaihdoin kuulumisia anopin
kanssa – kuulostaa niin kotoisalta, mutta todellisuudessa tapahtuu ihan liian
harvoin... vaikka se kotoista olikin. Kävin Koiran kanssa lenkillä, M:n kanssa kirkossa ja nyt tässä
kirjoittelun lomassa laitan Karjalanpaistia uuniin. Jälkkäriksi lupasin
lettuja. Koiran turkki pitäis vielä ajella ja ommella äänieriste poikien
huoneen oveen ja pestä vähän pyykkiä...
Luin siitä
samaisesta Kodin Kuvalehdestä – siis mistä nappasin sen idean eiliseen
kirjoitukseen - kuinka ihan tavalliset taidot on katoamassa ja meinasin pudota
sängystä päästessäni kohtaan jossa kerrottiin ettei ihmiset enää osaa lankata
kenkiä, silittää, kattaa pöytää tai ommella nappia. Oonko mä oikeesti NÄIN
patavanha vai onko tää lehtijuttu joku provo? Kyllä mä ainakin olin ajatellut
lapsilleni nää taidot opettaa, tai siis 4 ja 2 ja 2 osaa JO kattaa pöydän... Ja
osaan mä imuroida ja luututa ja siivotakin vaikka mua on siunattu miehellä joka
tekee sen mulle. Mä ymmärrän ettei kaikki tykkää laittaa ruokaa tai neuloa tai
leipoa tai ettei kaikki osaa tehdä nuotiota tai sytyttää tulta saunan kiukaan
oesään tai tehdä hilloa tai omenasosetta, mutta kattaa pöytää tai silittää??? Omenasosekin
on aika helppoa... omenoita ja sokeria ja loraus vettä pataan ja tulta alle...
siitä se syntyy se omenasose.
Ne meinaa
rakentaa lisäosia meidän kirkkoon ja ekaa kertaa mulle tuli sellainen tunne
että tarkoituksena ei ole puhua Jumalasta vaan kerätä rahaa... toisaalta kun
täällä kirkot on ihan omia yksityisiä yrityksiä vailla valtion tukea ja rahaa
niin pitäähän ne rahat siihen lisärakennukseen tai laajennukseen jostakin
saada... muuten menee kilpailuksi siitä kuka mahtuu kuuntelemaan mitä
Jeesuksella on sanottavanaan... meidän kirkolla on nyt kaksi konttoria ja
meidän – pääkonttorilla – on viikonlopussa kolme jumalanpalvelusta eikä kaikki
silti meinaa mahtua mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti