Siirry pääsisältöön

kurpitsapellolla


Edelliseen kirjoitukseen liittyen totean vielä että täällä poliittinen keskustelu on oikeasti parhaimmillaan aika tulikuumaa, mutta yleisenä periaatteena on että asiat riitelee, ei ihmiset ja niinpä näistä asioista ei puhuta sellaisissa tilaisuuksissa joissa ei ole tavoitteena aikaansaada tulista debattia.

Palataan takaisin kevyempiin aiheisiin... sää on edelleen ihan tolkuttoman upea ja meillä on sen myötä ollut ihan mahtavan kiva viikonloppu. +26C:tä lokakuun 7. ei ole ihan jokavuotista meilläkään ja voitte siis arvailla että kurpitsapellolla tuli kuuma, mä kun kuvittelin että olis viileä aamu...

Eilinen aamu meni Suomikoulussa ja oli tosi ihanaa opettaa pitkästä aikaa. Olisin voinut suunnitella vähän enemmän ohjelmaa, mutta Taideopen höyhenet pelasti tilanteen... Niitten höyhenten jäljiltä mulla meni lounasaika imuroidessa, koska Sali näytti siltä kuin siellä olis teurastettu useampikin eksoottinen lintu. Ryhmä on kiva ja oppilaat ja oppilaiden vanhemmat mukavia... ne polttavat kysymyksetkin – Kauanko olet ollut Suomikoulun kanssa tekemisissä? 10 vuotta ja Onko sulla ollenkaan omia lapsia? Joo, 4 ja 2 ja 2 – saatiin pois alta, lienen siis pätevä hommaan myös vanhempien mielestä.

Illalla meillä oli naapuruston Beer Fest ja maisteltiin yhdessä kahdeksan erilaista olutta, osa paikallisista mikropanimoista ja loput ympärämpär muailmaa. Sivussa napsittiin itse tehtyjä pretzeleitä, juustoja, dippejä, pekoniin kierrettyjä ja juustolla täytettyjä taateleita, itse tehtyjä vaahtokarkkeja ja kaikkea muuta ihanaa... ilta oli kostea – no mähän mitään saa juoda – ja kovaääninen, kivaa oli. Meillä on hyvät naapurit.

Sunnuntai korkattiin jumalanpalveluksen sijaan kurpitsapellolta – sieltä missä tuli se hiki – ja M valkkas meidän tavallisten kurpitsojen rinnalle yhden valkoisen ja yhden ”akne” kurpitsan. O inhos koko paikkaa ja seisoi keskellä peltoa a)happamena b) itkien c) ulisten. K nautti ja M myös. Täällä kuultiin päivän kurjat uutiset; meidän hyvät ystävät muuttaa San Franciscoon joulukuussa.





Pellolta M:n koulutoverin synttäreille, mukavan pienet ja intiimit juhlat, kaikilla oli kivaa. L oli sitä mieltä että siellä oli turhan autistista, mä nautin siitä ettei kukaan hämmästellyt kun M halus kasviomaalauksen oikeastaan ihan mihin tahansa paitsi kasvoihin ja pojat oli sitä mieltä että koko maalit oli itse ***tanasta.








Lopuksi vielä lapset leikki pihalla, mä rakensin kurpitsa-asetelmaa ja L siivos autotallia.





Hyvä ja kiireinen viikonloppu, onneksi väliin saadaan niitä rauhallisempiakin viikonloppuja. Tulkoon maanantai...

Kommentit

  1. Koskas se halloween on siellä maailmakolkassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuun 31. on se virallinen Trick or Treat ilta... meillä on erilaisia kirkon ja koulun ja ystäväpiirin juhlia alkaen lokakuun 20.

      Lapsilla on asut valmiina, mutta mun pitäis vielä itselle ommella...

      Poista
  2. Voi, kuinka hieno tuo valkoinen kurpitsakin on! Miekin tahon tuollaisen meille.
    Ja on siellä vain ollu lämmintä, *huokaus* täällä sataa vettä lähes päivittäin...

    VastaaPoista
  3. Ihanat asetelmat. Tykkään!!

    Mä just tilasin Disney storesta neidille tähkäpää kamat ja pojille Gapista Halloween-asut. Kummisetä sitten Nykistä postittaa ja hinnat on silti jotain toista kun täällä. Neiti oottaa jo isosti pimeässä hohtavia kenkiään:) Musta täälläkin on jossain tuollainen kurpitsamesta, saisi ihania kuvia, jos sattuisi kiva (lue sateeton) syyspäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Poikain dinopuvut maksoi $12,99 kpl, M:n aito Merida Brave muutaman kympin... Itselle ajattelin tehdä itse pitkän mustan tyllihameen ja olla kuollut versio siitä Meridasta ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...