Mulla möyrii
jaloissa pöydän alla kaksi isompaa toukkaa hihityksen saattelemana, kai ne
leikkii hippaa pöydän alla... pitäis kaapia itsensä kasaan, kaaduin sänkyyn
puolikuolleena seiskalta, heräsin kuudelta ja voisin palata suoraan sänkyyn...
pojat oon tänä aamuna ohjelmoinut erilaisten lastenohjelmien avulla ja
keskittynyt lähinnä säälimään itseäni. M lähti terapiaan jo aikaa sitten... Puistodeittieväät ajattelin ostaa
kaupasta - niin, onhan se parin PB&J:n
vääntäminen TOSI rankkaa – en vaan jaksa tehdä itse, hyvä jos jaksan valua
suihkuun ja pukea päälle ettei tartte yöpaidassa lähteä klinikalle, puistodeitille ja
tanssitunneille...
Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja. Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

Kommentit
Lähetä kommentti