Siirry pääsisältöön

piikkipäivä ja piikillisiä mielipiteitä


Flunssarokotepäivä, verikoepäivä, puheterapiapäivä, kanapäivä, leikkideittipäivä... aikuiset saa flunssa ja hinkuyskärokotteensa keskiviikkona – kyllä, meillä jyllää hinkuyskä. Syy, ne vanhemmat jotka ovat tiedostavina tai vaihtoehtoisesti täysin vailla tietoa jättäneet lapsensa rokottamatta. Suurimmassa vaarassa vastasyntyneet ja alle kolmikuiset vauvat... epidemiaa yritetään nyt hillit tiedotuksella ja rokottamalla aiukuisia ilmaiseksi, aikuiset kun ovat ne jotka tautia tietämättään levittävät.

Ensimmäisestä kappaleesta voidaan kai noin yleisesti päätellä että mä kuulun tähän prorokote ryhmään, kannattaa ehkä jättää lukematta jos kuuluu siihen vastapuoleen. 

Mun järjenjuoksun mukaan, jos jotakin sairautta voidaan rokotteen avulla ehkäistä tai edes lieventää näin on syytä tehdä. Näinpä meidän lapset on rokotettu... hepatiitti A, hepatiitti B,  polio, kurkkumätä, aivokalvontulehdus, tuhkarokko, vihurirokko, vesirokko, hinkuyskä, jäykkäkouristus, rotavirus, influenssa... lista ON pitkä. Ei siitä ole kuin muutama viikko kun multa taas aiheeseen liittyen kysyttiin tiedänkö että rokotteet aiheuttavat autismia... vastasin etten tiedä, se ainoa järjellinen tutkimus joka näin osoitti on jo aikaa sitten todistettu virheelliseksi ja tutkimusta vetänyt lääkäri on menettänyt lääkärinoikeutensa. En siis tiedä rokotteiden aiheuttavan autismia.

Sen tiedän että rokotteista on paljon hyötyä ja ne jotka valitsevat olla rokottamatta lapsiaan ottavat mielestäni ensinnäkin kohtuuttoman riskin ja siinä sivussa vielä ratsastavat kaikkien rokotettujen lasten reppuselässä uskoen näiden rokotettujen lasten sairatumattomuuden suojaavan sitä omaa kullannuppua. Mitä tapahtuu jos yhdeksän vanhempaa kymmenestä päättäisi jättää lapsensa rokottamatta? Olisiko meillä hinkuyskän lisäksi ongelma polion, jäykkäkouristuksen, tuhkarokon, kurkkumädän ja monen muun taudin kanssa – kyllä. Tämä vallitseva rokottamattomuustrendi lisää paitsi lastemme, myös yhteiskuntamme haavoittuvuutta näitä tartuntatuteja kohtaan. Niiden hoitaminen on kallista ja resursseja kuluttavaa, puhumattakaan vanhemmista joiden lapsi sairastuu. Tänä vuonna 10 lasta on kuollut hinkuyskään, ajatelkaa sitä äitiä jonka alle kuukaudenvanha lapsi kuoli tähän sairauteen, kuoli koska ei vielä ollut voinut rokotetta saada.

Jokainen meistä haluaa omalle lapselleen parasta, jokainen meistä tekee valintansa ajatellen omaa lastaan ja lapsensa turvallisuutta. Kukaan ei kai valitse tahallisesti vahingoittaa omaa lastaan. Mutta onko oikein jättää oma lapsensa rokottamatta luottaen siihen että muut kuitenkin ottaa ne rokotteet ja siksi se oma lapsi on turvassa? Ei. Jos joku lukijoista aidosti on sitä mieltä että jättäisi oman lapsen rokottamatta ja tietoisesti muuttaisi sen rokottamattoman lapsensa kanssa vaikkapa polioepidemia alueelle ja ottaisi riskin, ilmoittautukoot! Haluaisin oikeasti kuulla perustelut sen järjenjuoksun takana ja ymmärtää.





Kommentit

  1. Mä kommentoin, vaikka oonkin rokotteiden puolella. Mun äiti oli aikoinaan lastenklinikalla duunissa ja jotenkin siltä oon oppinut, että pitää rokottaa, jotta taudit pysyy poissa. Ja mäkin karsastan niitä vapaamatkustajia (niin julkisissa kulkuneuvoissa) kuin tässäkin asiassa. Ne, jotka puhuu että eivät missään nimessä rokota lapsiaan voisi lähettää alueille, missä uhka on todellinen (vaikka eihän sitä voisi syyttömälle lapselle tehdä). Toisaalta on sekin kauheaa, kuinka rokotuksista voi sairastua (mä itkin kun luin sitä narkolepsiaan sairastuneista lapsista tehtyä juttua Hesarin kk-liitteessä).

    Toisaalta on eri asia antaa tuollainen tutkimaton uusi rokotus (jonka siis itsekin otin ja vaadin jonon ohi lapselleni), kuin rokottaa näitä vanhoja jo kertaalleen voitettuja vitsauksia vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen. Täällähän käytettiin eri rokotetta kuin Euroopassa silloin sikainfluenssaan ja lisäksi lapsille ja raskautetuille tarjottiin se elohopeaton versio. Narkolepsiaahan ei tosin kukaan osannut ennustaa ja ihan yhtähyvin se täällä tarjottu rokote olis kai voinut sitä aiheuttaa.

      Poista
  2. Taisi olla vuosi sitten, kun istahdin rokotusluennolle (joka täällä järjestettiin, kun suunnilleen 10-15 % jättää lapsensa rokottamatta). Oli mielenkiintoista asiaa vaikka prorokottelija olenkin. Täällähän on hinkuyskää ja tuhkarokkoa alkanut esiintyä, kun mammat keksivät läksiä asiassa luomuilemaan.

    Pysäyttävänä detaljina sellainen, että mikäli narkolepsia olisi haluttu/voitu saada rokotteen testauksessa kiinni, olisi rokote pitänyt testata muistaakseni kolmella miljoonalla nuorella, mikä lienee käytännössä mahdotonta. Normitestiryhmän koko on muistaakseni sadantuhannen kieppeillä. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on että niitä yllätyksiäkin tulee väistämättä aina joskus ja tosiasiahan on myös se ettei valtaosa sen rokotteen saaneista saanut narkolepsiaa.

      Poista
  3. Yksi kaveri päätti tehdä niin että sirotteli rokotteiden antamisajat, eli sai lääkärin antamaan vain yhtä ainetta kerrallaan eikä yhdistelmärokotteita, jotta vaikutus ei kuulemma ollut niin voimakas kehossa. Mene ja tiedä, en voisi kuvitella vieväni pientä lasta joka kuukausi pistettäväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kans näitä kavereita jotka hajoitti kolmoisrokotteen kolmeen osaan ja... lapsiparat. Elimistölle se kertarysäys saattaa olla rankka mutta henkisesti varmaan kaikille kuitenkin paras.

      Poista
  4. Meillä lapset on rokotettu normi rokotusohjelman mukaisesti. Mutta influenssapiikkiä meillä ei ole koskaan otettu. Ollaan myös sairastettu A-virus kahdesti, eikä se ole mielestäni mitään verrattuna enterorokkoon tai norovirukseen, jotka ovat myös käyneet kylässä. Mulla ei siis ole miään periaatetta, en vaan koe niin tarpeelliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enterorokko ja Noro on ikäviä vieraita, olen ihan täysin samaa mieltä!

      Mä otin ensimmäisen influenssarokotteeni silloin kun M oli vauva ja sille tielle olen jäänyt... meillä on täällä ohuet tukiverkot ja jotenkin vaan tuntuu että jos jonkin pahan voi välttää niin vältettäköön ja toisaalta kun M altistuu koulussaan kuitenkin kaiken maailman pöpöille - 500 oppilaan joukossa kun löytyy kaikki tuberkuloosista kihomatoihin - on sekin ollut syy ottaa ne rokotukset.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...