Siirry pääsisältöön

vilkas


Maanantai aamupäivä kallistuu lopuilleen ja pojat nukkuvat riehuvat yläkerrassa – meidän quiet time on kaikkea muuta kuin quiet...

Aamusta leivoin leivän, jossakin välissä viikkasin ne pyykit, tiskikone on vielä tyhjentämättä. Kohta tulee M, syödään lounasta ja lähdetään puheterapiaan. Mä tykkään näistä harvoista arkiaamuista kun ei ole kiire. Illalla ravintolaan ystävien kanssa syömään hyvin ja juoruamaan vielä vähän paremmin.

Eilen taas mietittiin tuota meidän pyörremyrskyä... keväällä ne sanoi ettei vielä voi sanoa – katsotaan mihin suuntaan kallistuu... tuleeko siitä vilkas tavallinen poika vai alkaako vilkkaus häiritsemään muuta kehitystä... Kesän aikana tuntui siltä että se oli rauhoittumaan päin, mutta viimeiset viikot K ei ole oikeastaan keskittynyt edes syömään. Se on lähdössä ruokapöydästä ennen kuin muut on edes aloittaneet eikä se ole edes syönyt mitään, se ei vaan malta – ja meillä siis ei katsota telkkaria tai leikitä sillä aikaa kun syödään, ei oikeesti ole mitään kiirettä lähteä mihinkään... se ei jaksa piirtää tai tehdä palapelejä tai oikeastaan ees leikkiä se vaan riehuu ja hyppii ja juokse ja sinkoilee... Se kiusaa muita ja tönii ja kiljuu ja vaatii...  Se on varsinainen Ritva-Liisa Rasittava Lapsi. Meillä on niin paljon rauhallisempaa silloin kun se nukkuu tai on yläkerrassa arestissa ja nää kaksi muuta puuhailee keskenään.

Valmiina päivän seikkailuihin...
pellava"villa"takki - Eileen Fisher, mekko - Martin + Osa,
legginsit - halpa by Target

Kommentit

  1. Voihan vilkastus. Toivotaan, että lähestyvä kolme vuotta mittarissa helpottaa ikiliikkujan menoa. Olisko lähellä uimahallia, eiks se Phelpskin saanut purettua energiaansa altaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhusta vapisten odotan sadetta ja sitä eiulkoiluilmaa... uimahallit toimii täällä vähän erilaisella periaatteella, eikä julkisia uimahalleja ole... aina pitää olla jäsen. Hyvä idea kyllä!

      Ihanaa kun kävit urakoimassa mulle paljon kommentteja, mä R-A-K-A-S-T-A-N kommentteja!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...