Mikä helvetti
näissä keskiviikoissa oikein on... vaikka miten suunnittelee ja yrittää
rauhoittaa päivää menee kaikki kuitenkin kaaokseksi. Nyt ne soitti klinikalta
varttia ennen aikaa että M:n terapeutti on sairaana. Joo, ihan kiva mutta M on
L:n kanssa autossa ja ihan just varmaan siellä terapiassa jossa ei nyt sit ole
terapeuttia ja L:n pitäis mennä töihin ja mä olen yöpaidassa kotona juomassa
ekaa kupillista kahvia ja mun on pakko pukeutua ennen kuin lähden mihinkään
koska ysiltä on toinen terapia ja välissä ei enää ehdi kotiin ja siitä toisesta
terapiasta mennään lasten hammaslääkäriin, enkä ajatellut mennä sinne
hammaslääkäriinKIN tukkapystyssä, yöpaidassa. Että silleen... kiitti vaan.
Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja. Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Kommentit
Lähetä kommentti