crash can

K heräs kello 4:30 ja heitteli yläsängystä kirjoja O:n päälle kunnes tämäkin heräs. Mä heräsin siihen lattialle kolahtelevien kirjojen luomaan – yön ääniin kuulumattomaan – äänimaailmaan... Jätin K:n leikkimään sänkyynsä ja siirryin O:n kanssa M:n sänkyyn, M kun – kas kummaa – oli TAAS meidän sängyssä.

K on siis herännyt joskus neljän jälkeen... M heräs seitsemän pintaan ja O nukkuu edelleen. K:n kanssa siirryttiin alakertaan puuhaamaan joskus kuuden jälkeen. Mä – jos se jotakuta nyt kiinnostaa – olen herännyt 4:30 ja torkkunut lapsi kainalossa  sinne aamukuuteen.

Tänään on MOPS eli käytännössä kaksi tuntia aikaa ilman lapsia, ilmainen kahvi ja lämmin aamiainen ja hyvää juttuseuraa... en mä niistä puhujista tai askarteluista välitä. Tää on niitä asioita joista on vaikee en halua ja tahdo olla poissa kun se on MUN aikaa, ja noille räkänokille pitää varmaan tunkea jotkut pumpulitupot nenään ettei ne vaikuta liian kipeiltä ja antaa roimat annokset kipulääkettä... Mä inhoon näitä määritelmiä: ”Ethän tuo lastasi hoitoon jos nenästä valuva erite on sitä tai tätä” – sit mä yritän aamusta miettiä valuuko niitten nenät vaan yön jäljiltä... onhan ne räkäisiä – lokakuusta kesäkuuhun -mutta ei kovin kipeitä, jos kerran portaissa jaksaa kirkuen laskea liukumäkeä ei voi olla kovin sairas.

Ne syö aamiaiseksi ”Lunch Box” – aka Sponge Bob eli Paavo Pesusieni – jogurttia ja syötyään vie roskat ”crash canniin” – aka trash can eli roskis. M pitää pojille puheterapiaa ja toimintaterapiaa, mun ei tartte.

Ne halus että otan niistä aukuvan... M:n asu kokonaisuudessaan - Mini Boden.
L:n villis ja paita - Calvin Klein, farkut - Buffalo ja rumat kengät - Skechers