Siirry pääsisältöön

koulusta ja ompelusta


Ompelukoneesta katkesi se viimeinenkin neula, kolttu jäi kesken ja täytyy ostaa lisää neuloja huomenna. Ärsyttävää on että se katkes just tietenkin sillä viimeisellä vähän isommalla pätkällä ja se hamonen on siis melkein, melkein valmis... Opittuja asioita, jotka on ehkä hyvä jakaa muitten vähän vähemmän kokeneitten ompelijattarien kanssa: 
  1. Vuorisilkin ompeleminen ON haasteellista, jousuin alistumaan ja harsimaan vastoin periaatteitani.
  2. Jos pikän alushameen hameen tekee suorakaiteesta, kannattaa tehdä halkio - helpompi kävellä. 
  3. Sen halkion tekeminen ON helpompaa jos se on suunniteltua kuin sen tekeminen jälkikäteen.
  4. Antauduin ja rypytin ne kaksi eripaksuista tylliä rypytyslangalla - taas vastoin periaatteita.


Kymmenen metriä mustaa tylliä olkkarissa

Kymmenen metriä tylliä ompelukoneessa


L ei koskaan käy missään, se ei oikeesti koskaan, koskaan, koskaan käy missään ja tulee töistä suoraan kotiin eikä ulkoile kavereitten kanssa viikonloippuisin. En siis tohdi valittaa... kuitenkin uskomaton sattuma on se, että just sinä iltana kun sillä on se yllättävä iltameno mä olen K-U-O-L-E-M-A-N väsynyt ja odottanut iltapäiväkolmesta että se tulis kotiin ja hoitais apinalauman sänkyyn... Tekstari tulee vähän ennen viittä ja toinen tekstari ennen kuutta... Mä oikeesti toivon että sillä on kivaa – ilman yhtään katkeruutta tai vinoa ajatusta  – eikä tälle kai ole olemassa parempia tai huonompia iltoja, tänään vaan olisin suonut että joku olis pitänyt musta huolta... tirautan kaksi kyyneltä, kokoan itseni ja ajattelen että se on jo Suomessa matkalla... puoliseiskalta pojat on sängyissään ja M yllättävän yhteistyökykyisenä siivoaa mun kanssa. Otan oluen ja istahdan.

***

Koulupiiri päätti eilen, että koulualueiden rajoja muutetaan ja M:n ensi syksyn koulu tulee todennäköisesti ihan virallisestikin olemaan se johon halusimme tytön siirtää. Meidän asukasyhdistyksen nettisaitille oli kopioitu rehtorin kirje, jossa luvattiin jatkuvaa päivitystä ja päivittelyä asian suhteen. Laitoin sähköpostia sen liian ison koulun rehtorin assarille tai koulusihteerille tai ”jollekin” sopivantuntuiselle henkilölle ja pyysin että voisin saada nämä sähköpostit... Sain kuivakkaan vastauksen jossa mulle kerrottiin että tämä koskee vain koulun tämänhetkisten oppilaiden vanhempia. Vastaan ja kysyn, tarkoittaako hän TODELLA sitä ettei tämä koulualueiden muutos koske minun perhettäni. Kymmenen minuuttia myöhemmin saan anteeksipyynnön koulun rehtorilta ja sen jälkeen olen saanut kolme sähköpostiviestiä tästä koulualueiden muutosprosessista. Joskus kannattaa älähtää.

***

Pelaan muutaman erän Junior Labyrinttiä M:n kanssa, olen höveli ja tarjoilen sille tikkarin... vähän yli seiska sekin on sängyssä, taidan kohta hiipiä perässä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...