Siirry pääsisältöön

mukava päivä mukavan äidin kanssa


Elämä rauhoittuu kummasti kun yhden kolmesta pääsee lykkäämään kouluun. Yöllä se yksi tosin laukkasi ja näki painajaisia ja lopulta nukkui mun vieressä ja mä valvoin. Aamulla se hermosi kun koulubussi oli myöhässä ja kun sen bussin kuljettajakin oli aivan väärä – löytääkö toi edes kouluun...

Hirviö-äiti palasi kirjaan ja se mukava äiti hyppäsi suihkuun, puki ja kaunistautui, puki lapsensa, antoi niitten laittaa pyykit koneeseen ja pakkas ne kaksi autoon. Matkalla ne riiteli siitä missä L on töissä – O oli oikeassa – ja siitä ollaanko Bubbleviewssä vai Bebbleviewssä kun oltiin Bellevuessa. Oraalivaiheeseensa jämähtänyt K oli onnellinen kun se silikoni kaulakoru löytyi. Niin mäkin, koska nyt se ei pureskele Woodyn tai Buzzin jalkoja tai omia vaatteitaan vaan sitä silikoniläpyskää.

Me mentiin leikkimään Highland Community Centeriin. Miten mä en tästäkään ollut tiennyt? Kahdeksalla taalalla ne sai päästellä höyryä jumppasalissa ja hyppiä ja keinua ja kiipeillä ja ajaa... O:ta tosin pelotti alkuun ja se halus taas ”mama, can I hold you?” – syliin. K nakkas ensin kengät ja sit sukat perässä jonnekin nurkkaan ja otti ilon irti alusta loppuun. Joka tapauksessa ilman MOPSia me ei oltais tännekään koskaan löydetty.



Lounasta syötiin Whole Foodsissa... Kaakaota ja mustikka muffinsit – tosin ne muffinsit ei nyt ehkä vastaa normimielikuvaa muffareista (täysjyvävehnää, vehnän alkioita, kauraa, splettiä, leseitä, rusinoita, ananasta, mustikoita, hunajaa) – mulle L:n inhoamaa jyväsalaattia ja kahvi. Lopputulemana mä söin salaatin ja yhden muffarin ja pojat joi kaakaonsa.

Kipeät vatsalihakset muistuttaa fyssariystävän neuvomista jumppaohjeista ja mä haaveilen pyykkilautavatsasta. Montako kertaa se lankku pitää tehdä, jotta mulla on lankku? Kaksi? Kolme? Tosiasiassa toi patonki – vatsalihasten välissä, siis siinä keskellä on noin viiden sentin rako - tosta mihinkään lähde ilman puukkoa ja eiköhän se venynyt röllykkäkin siihen jää. Ja aikka ihmeitä tapahtuis ja röllykkä ja patonki vaihtyis pyykkilautaan on se iho kuitenkin noin tsiljoonalla raskausarvella ja siihen päälle vielä ne kuusi vai seitsemän kirurgin tekemää. Kiitollinen olen kuitenkin siitä et nyt uskallan vihdoinkin treenata niitä kuihtuneita lihaksia ja vähän huoltaa tätä korsettia.

mekko - Madewell, farkut - Eddie Bauer


Kotona meitä odotti kaksi pakettia vaatteita. Yksi M:lle ja se isompi jannuille... shortseja ja lyhythihaisia... mä haaveilen kohotetusta kasvimaasta – sellainen puulaatikko – ja salaatti ja tomaatti ja kurpitsapenkistä. Aurinkoinen sää tekee ihmiselle ihmeitä.

Boden

Kommentit

  1. Ihania kesävaatteita. Mä sain vasta välikausireleet ostettua ja nyt pitäis alkaa miettimään kesää. "Ongelmana" on se, että oikeastaan pojat eivät ole kasvaneet kesävaatekoossa, kun ovat vaan venyneet pituutta. Se ei shortseissa ja teeppareissa haittaa. Tosin tää äiti kaipaa kyllä uusiakin tuulahduksia. JOsko vaikka tänä kesänä täälläkin voisi pukea lapsensa muihinkin kuin pitkähihaisiin.

    Missäs M:n ihanuudet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M:n releistä otan kuvia kunhan saan ne kasaan. Ne meni heti käyttöön :)

      Poista
  2. Niin ja unohtui vielä kommentoida, että kivannäköinen liikuntapaikka ja teitsi näyttää niin sutjakalta. Kyllä taitaa ne lankut ja sokerittomuus tehdä tehtävänsä. Go Yksis Go!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...