Siirry pääsisältöön

uusi lomatalo?


Lauantaiaamu. Lapset sai yhdet muropatukat pahimpaan nälkäänsä jotta jaksavat odottaa niitä luvattuja sydänpannareitaan.

Asioilla on taipumus järjestyä – tavalla tai toisella ja harvemmin niin kuin itse on parhaaksi ajatellut. Tästä kirjoitin viimeksi eilen. Viikolla selvis ettei Lomataloa enää ole meidän perheelle vaan se on kaupallistettu ja siten viety meidän ulottumattomiin. Sitä surtiin ja mä kiukuttelin ja surin, ja samalla yritettiin kuumeisesti miettiä L:n kanssa miten me ratkaistaan tää yhtälö jossa meidän pitää löytää automatkan päästä paikka viisihenkiselle perheelle – ei vaikeeta sinällään, mutta vaikeeta siitä tekee M. Se että sen paikan pitäis saman tein olla sellainen jossa voidaan jatkossakin käydä kohtuullisen pomminvarmasti, tehdä siitä se Uusi Lomatalo ja vielä sellaiseen hintaan joka meidän on mahdollista maksaa.

Aikamme rannikkoa googlailtuamme todettiin ettei se ole meidän paikka. Tarjolla meidän rahoilla ”vain” hotelleja ja motelleja ja viisi henkeä yhdessä huoneessa ei nyt vaan oikein toimi M:n kanssa. Katse suuntatui siis seuraavaksi vuorten tuolle puolen. Lake Chelan on lomaparatiisi jossa keskimäärin paistaa aurinko. Kesällä siellä on kuumaa ja aurinkoista ja näin keväisin lämmintä ja aurinkoista. Mitä maksaa? Mihin mennä? Löytyykö talo? Löytyiskö asunto? Löytyikö jotakin johon vois sit mennä uudestaankin? Montako yötä voitais olla? Laitoin viestiä tuttavalle joka valokuvista päätellen käy siellä usein perheensä kanssa. Kysyin neuvoa ja tänä aamuna sain vastauksen...

Heillä on siellä lomatalo. Siis heidän oma lomatalo jota vuokraavat kesäisin isolla rahalla. Näin keväällä ja talvella ja syksyllä kun on hiljaista me voidaan heidän puolestaan kuulemma käydä siellä pelkällä siivousmaksulla. Taidettiin siis löytää se meidän Uusi Lomatalo. Meri on aina meri, mutta kyllähän tää nyt aika täydelliseltä kuulostaa. Huhtikuussa mennään kokeilemaan.

Nyt on menossa kampanja jolla käännetään M:n pää. Eka kommentti oli "Noooo. I wanna go to my Lomatalo at the beach"





Kommentit

  1. Ihanaa! Olen huippuiloinen teidän puolesta! Paikka näyttää tosi kivalta.

    VastaaPoista
  2. Hienolta näyttää. Olette kyllä ansainneet ihania uutisia. Tsemppiä neitosen totutteluun. Voiskohan tuolta löytyä joku "aarre", jota yhdessä etsisitte. Siellä olisi sitten kivoja juttuja koko perheelle?

    Mä muistan aikoinaan kun mun isovanhemmat myi "meidän" mökin sillä aikaa kun oltiin etelänlomalla. Jotenkin vieläkin on karu fiilis, kun ajaa paikan ohi. Se oli lapsuuden paratiisi, mutta onneksi vanhemmat löysivät saman järven rannalta oman mökkinsä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi