Siirry pääsisältöön

vastaus


Ennen kuin edes aloitan pyydän niitä joita tää aihe ei kiinnosta hyppimään yli ja pysymään kuulolla. En ajatellut jämähtää tähän aiheeseen. Please, bear with me.

Mä tykkään Annin – ja monen muunkin – hyvistä kysymyksistä! Ja ei, lainaan Kaimaa ja totean että sen jälkeen kun aloitin blogin kirjoittamisen on mun ”elämäni avoin kirja”. Kysymys ei siis ollut ollenkaan liian henkilökohtainen tai sopimaton,  vaan just hyvä ja sopiva ja yritän vastata siihen.

Mä aloitan tästä kirkon rahankeruusta. Se on suomalaiselle vieras ajatus koska siellä kirkkoon kuuluvat ja moni joka siellä kirkossa ei edes käy maksaa kirkollisveroa. Täällä kun ei ole valtionkirkkoa on ne kymmennykset hoidettava muilla tavoilla. Jonkun tutkimuksen tai kyselyn mukaan kuitenkin vain noin 6% uudelleenheränneistä - tai miten sitä nyt sanotaankaan – maksaa ne kymmennyksensä kirkolleen. Perusajatus kymmennyksissä mun käsityksen mukaan on se että niiden maksamisen avulla opitaan tietynlaista kurinalaisuutta. Olen myös ymmärtänyt – en tosiaankaan kokenut – että maksamalla kymmennyksensä ja osoittamalla tätä kurinalaisuutta voi saavuttaa jonkinlaisen hengellisen elämyksen. Mulla ei ole rahaa, joten kymmennykset on aika kaukana meidän perheen tulojen kymmenesosasta. Maksan ”omista tuloistani” oman tunnon mukaan ja itse ajatteln sitä enemmänkin palkkiona pyhäkoulusta ja kahvista ja papille ja... jostainhan sen rahan on siihen toimintaan mitä kirkko tarjoaa tultava. Maksaahan sen rakennuksen lämmittäminen ja ylläpito ja siivoaminen ja... Ja onhan sille papillekin pakko kai palkkaa maksaa eikä sellaista kuin ilmainen lounas ole olemassakaan. Koska en pappilan kahvipöytäkeskusteluja istu kuulemassa on mun luotettava Pastor Benin sanaan – tai siis oon laiska enkä jaksa tarkistaa – ja luotan siihen että se 60% meidän kirkon keräämästä rahasta menee hyväntekeväisyyteen. Erillinen kysymys on sitten nää rakennusprojektit ja muut. Pakko ei kenenkään siis ole maksaa yhtään mitään. 

Tän allaolevan oon kopsannut netistä. Raamatussa kaikki lukee aina pienellä, saatte sen siis pikkuisena tässäkin.


22 "Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. 23 Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne. 24 Mutta jos matka on pitkä -- Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi -- ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, 25 muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. 26 Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä. 27 Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata.
28 "Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, 29 niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

Anni kysyi myös tuomitseeko meidän kirkko ne jotka eivät usko, tai uskovat johonkin muuhun. Ei. Kaikki on ihan yhtälailla tervetulleita ja kyseenalaistaminen, keskustelu ja väittely on osa prosessia ja Pastor Benin mielestä mielenkiintoista. Kirkossa käy paljonkin Hinduja ja varmasti – koska koulu ei täällä tarjoa valmista pakettia – myös niitä jotka eivät koskaan ole uskoneet yhtään mihinkään. Kyllä. Kuka tahansa on siis tervetullut. Olinhan minäkin. Kukaan ei käännyttänyt. Kukaan ei sen kummemmin usuttanut, lähestynyt, uhkaillut, neuvonut. Olin tervetullut ja ihan itse valitsin siellä käydä. Multa ei myöskään ole kukaan kysynyt miksi L ei käy kirkossa. Jos itse en aiheesta olisi puhunut ei kukaan siellä tietäis olenko yksinhuoltaja vai onko lapsilla kotona toinen aikuinen. Ketään ei myöskään kiinnosta mun seksuaalinen suuntautumiseni millään tavalla. Moni kapeakatseisempi varmaan tuomitsisi koko touhun kun ei meillä edes säännellä kenenkään elämää sen kummemmin.

Sitten se vika ja tärkein kysymys, miksi? Miksi en vaan usko kotosalla tai ole uskomatta. Niin kuin ennen.  Palaan siihen että yhdellä tavalla oon ollut osa tätä yhteisöä jo monta vuotta. Sit tuli viime kesä ja M:n kesäleiri. M innostui ja halus kokeilla pyhäkoulua ja tykkäs ja viihtyi ja niin viihdyin minäkin. Kaiken elämän kaaoksen keskellä kaipasin rauhaa ja ajatuksia ja niinpä löysin itseni istumasta siellä kirkon penkissä sunnuntaisin. Aina välillä ajattelen että lopetan ja sit kuitenkin jatkan. Jostakin syystä mä vaan tykkään kuunnella sitä Pastor Beniä, jotain vastakaikuahan ne sen jutut mussa herättää ja haluan tietää lisää, kuulla lisää ja ajatella lisää. Mun Ystävä suositteli mulle taannoin blogia ja sitä samaa blogia haluan itse suositella kaikille, jotka näitä asioita pohtii.


Tärkeintä on kuitenkin tanssi ja laulu.


Kommentit

  1. Jaa se taitaa olla baptistikirkko? Noin opillisesti. Meillä on tässä lähellä monta afroamerikkalaista baptistikirkkoa, olen oikein ajatellut käydä jumalanpalveluksessa joku sunnuntai ja kirjoittaa, millaista oli. Siellä on joskus aika kova meininki! Ja uskomattomia kuoroja, Oaklandista on muutama ihan tunnettu gospel-kuoro.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus. Tuntui kivalta päästä pääsi sisään ja kuulla, miksi ja miten päädyit kirkkosi toimintaan.

    Sen sijaan en pitänyt edellisen kirjoituksesi sävystä. Siinähän loppupuolella annoit lukijoillesi kauhukuvaesimerkiksi kristitystä, jonka kaltaiseksi et halua muuttua, yhden blogisi kommentoijan. Se tuntui ikävältä.

    Eiköhän näistä uskonasioistakin ole parempi keskustella enemmänkin yleisemmällä tasolla eikä osoittaa sormella ketään. Minusta ei ole hyvä idea esimerkiksi nimetä huonoiksi esimerkeiksi ja kauhukuviksi blogiisi kommentoijia, niin kuin nyt sellaista ihmistä, jolla sattuu olemaan melkoisen erilainen tapa ajatella uskosta kuin sinulla.

    Yleensä sinulla on asiallisempi ote, mutta ehkä tämä uskontoasia herättää voimakkaita tunteita meissä ihmisissä, vaikkemme sitä aina heti itsestämme uskoisikaan.

    Matias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan huomauttaa, että kyllähän Yksiksen kirjoittelusta on aiemminkin välittynyt paljon särmää! Vahvoja mielipiteitä on löytynyt. Sehän tästä blogista mielenkiintoisen tekeekin! Ja, jos suorasukaisuus on bloggaajan toinen luonto, niin eihän pieniltä ylilyönneiltä voi välillä välttyä. Liekö tuo niin vaarallista!

      Itsehän bloggaaja asettaa itsensä melkoiselle tarkkailulle ja analyysille alttiiksi. Eikö siis ole vain kohtuullista, että hän saattaa joskus murjaista jotain vähän repäisevämpää joistain kommentoijistaankin. Sehän on ihan inhimillistä.

      Minusta oli jännää, että Yksis kertoi, että hänelle ja puolisolleen tuli tosi korkeat pisteet jostain autismitaipumustestistä. Ja autismin kirjon häiriöitä aiheuttavat geenipoikkeamathan näkyvät eri tavoin eri sukupolvissa. Joskus näitä geenipoikkeamia ja altistavia asioita kertyy paljon ja seurauksena voi olla täysin autistinen ihminen, joskus taas hieman vähemmän ja silloin voi kehkeytyä esiin Aspergerin syndrooman omaava ihminen.

      Myös ADHD- ja Asperger-ihmiset omistavat tutkimusten mukaan usein joitain samoja geenipoikkeamia ja niinpä näitä diagnooseja löytyy samoista suvuista paljon. Sitä paitsi useilla Aspergereillä on tavallaan yhtä aikaa ADHD tai ADD, niitä ei vain Aspergerin syndroomaan verrattuna suppeampina ongelmina erikseen mainita.

      uskon itselläni olevan autisminkirjon persoonan eli Aspergerin syndrooman.Suvusta löytyy diagnosoituja. Olen aika särmikäs ja suorasukainen tyyppi, jolla on voimakkaita mielipiteitä ja muitakin erikoisuuksia löytyy. Tunnen tiettyä hengenheimolaisuutta Yksistä kohtaan. Ehkäpä ollaan asseja kumpikin tai ainakin sinnepäin kallellaan.

      Mitä Yksis on kertonut vanhemmistaan, niin en yhtään ihmettelisi, mikäli Aspergerin syndroomaa sieltä löytyisi. Niin tai olisi löytynyt jos olisi osattu etsiä.

      Meitä on moneen junaan ja me särmikkään puoleiset ihmiset tuomme usein piristystäkin kovin tasapaksuun ja silottelevaan menoon. Ja niin tuo tämä Yksiksen blogikin.

      Tsärmis

      Poista
  3. Minusta ihmisillä on oikeus omiin blogeihinsa kirjoittaa ihan mitä haluavat, myös ilman mitään lääketieteellistä diagnoosia.

    Kauhea ajatus, että ei saisi olla mielipiteitä ilman lääkärintodistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! Yksiksellä on autistinen lapsi ja esim meikä on Asperger-tyyppi eli autistipoppooseen kuulun. Onko jotenkin hirveää sitten, jos tunnistaa itsessään tai ehkä jopa muissa autismiin tai assiin mahdollisesti viittaavia piirteitä. Onko se joku tabu jopa tälläisessä autismiin ja autistiperheen elämään liittyvässä blogissa. Anteeksi kauheesti Sussu, jos jotenkin järkytin.

      Niin no, mähän oonkin assi, jolle aina sattuu ja tapahtuu. Norsu lasikaupassa ja sitä rataa. Luulin vaan, että täällä ymmärretään autistisia ihmisiä. Luulin, ettei tää ole mikään lasikauppa.

      Tsärmis

      Poista
  4. Totta kai jokainen saa kirjoittaa, mitä haluaa omiin blogeihinsa, mutta on hyvä muistaa, että sitä kylvää mitä niittää.

    Jos ensin mainostaa, että on saanut jostain Asperger-tai autismitestauksista korkeat pisteet ja sitten kirjoittaa räväkkään ja suorasukaiseen, vähemmän hienotunteiseen tyyliin joistain asioista, lienee luonnollista, että jotkut lukijat voivat alkaa laskea yhteen yksi ynnä yksi. Eiväthän lukijatkaan ihan aivottomia ole.

    Sitä paitsi Yksis on muistaakseni itsekin pohdiskellut aiemmin, että autismi on tutkitusti usein perinnöllistäkin. Autismin kirjo on jatkumo, jonka sisällä on hyvin erilaisiakin ihmisiä. Suorasukainen ilmaisutyyli nyt vaan sattuu olemaan yksi autisminkirjon ilmenemismuoto.

    Ja usein metsä vastaa niin kuin siihen huudetaan. Jos lähtee sille linjalle, että töksäyttelee suorasukaisesti jotain lukijoille, joku saattaa sanoa itsekin aika suoraan tai joku saattaa alkaa vaihtoehtoisesti miettiä, mistä moinen tyyli ja ilmaisutapa kertoo.

    Mikäli jotkut kommentit eivät miellytä, bloggaajahan voi aina poistaa ne blogistaan. On myös mahdollista asettaa ns ennakkosensuuri, jolloin tarkistaa ensin itse, mitkä kommentit haluaa julkaistavaksi ja mitkä haluaa karsia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi