Siirry pääsisältöön

kurpitsapellolla


Edelliseen kirjoitukseen liittyen totean vielä että täällä poliittinen keskustelu on oikeasti parhaimmillaan aika tulikuumaa, mutta yleisenä periaatteena on että asiat riitelee, ei ihmiset ja niinpä näistä asioista ei puhuta sellaisissa tilaisuuksissa joissa ei ole tavoitteena aikaansaada tulista debattia.

Palataan takaisin kevyempiin aiheisiin... sää on edelleen ihan tolkuttoman upea ja meillä on sen myötä ollut ihan mahtavan kiva viikonloppu. +26C:tä lokakuun 7. ei ole ihan jokavuotista meilläkään ja voitte siis arvailla että kurpitsapellolla tuli kuuma, mä kun kuvittelin että olis viileä aamu...

Eilinen aamu meni Suomikoulussa ja oli tosi ihanaa opettaa pitkästä aikaa. Olisin voinut suunnitella vähän enemmän ohjelmaa, mutta Taideopen höyhenet pelasti tilanteen... Niitten höyhenten jäljiltä mulla meni lounasaika imuroidessa, koska Sali näytti siltä kuin siellä olis teurastettu useampikin eksoottinen lintu. Ryhmä on kiva ja oppilaat ja oppilaiden vanhemmat mukavia... ne polttavat kysymyksetkin – Kauanko olet ollut Suomikoulun kanssa tekemisissä? 10 vuotta ja Onko sulla ollenkaan omia lapsia? Joo, 4 ja 2 ja 2 – saatiin pois alta, lienen siis pätevä hommaan myös vanhempien mielestä.

Illalla meillä oli naapuruston Beer Fest ja maisteltiin yhdessä kahdeksan erilaista olutta, osa paikallisista mikropanimoista ja loput ympärämpär muailmaa. Sivussa napsittiin itse tehtyjä pretzeleitä, juustoja, dippejä, pekoniin kierrettyjä ja juustolla täytettyjä taateleita, itse tehtyjä vaahtokarkkeja ja kaikkea muuta ihanaa... ilta oli kostea – no mähän mitään saa juoda – ja kovaääninen, kivaa oli. Meillä on hyvät naapurit.

Sunnuntai korkattiin jumalanpalveluksen sijaan kurpitsapellolta – sieltä missä tuli se hiki – ja M valkkas meidän tavallisten kurpitsojen rinnalle yhden valkoisen ja yhden ”akne” kurpitsan. O inhos koko paikkaa ja seisoi keskellä peltoa a)happamena b) itkien c) ulisten. K nautti ja M myös. Täällä kuultiin päivän kurjat uutiset; meidän hyvät ystävät muuttaa San Franciscoon joulukuussa.





Pellolta M:n koulutoverin synttäreille, mukavan pienet ja intiimit juhlat, kaikilla oli kivaa. L oli sitä mieltä että siellä oli turhan autistista, mä nautin siitä ettei kukaan hämmästellyt kun M halus kasviomaalauksen oikeastaan ihan mihin tahansa paitsi kasvoihin ja pojat oli sitä mieltä että koko maalit oli itse ***tanasta.








Lopuksi vielä lapset leikki pihalla, mä rakensin kurpitsa-asetelmaa ja L siivos autotallia.





Hyvä ja kiireinen viikonloppu, onneksi väliin saadaan niitä rauhallisempiakin viikonloppuja. Tulkoon maanantai...

Kommentit

  1. Koskas se halloween on siellä maailmakolkassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuun 31. on se virallinen Trick or Treat ilta... meillä on erilaisia kirkon ja koulun ja ystäväpiirin juhlia alkaen lokakuun 20.

      Lapsilla on asut valmiina, mutta mun pitäis vielä itselle ommella...

      Poista
  2. Voi, kuinka hieno tuo valkoinen kurpitsakin on! Miekin tahon tuollaisen meille.
    Ja on siellä vain ollu lämmintä, *huokaus* täällä sataa vettä lähes päivittäin...

    VastaaPoista
  3. Ihanat asetelmat. Tykkään!!

    Mä just tilasin Disney storesta neidille tähkäpää kamat ja pojille Gapista Halloween-asut. Kummisetä sitten Nykistä postittaa ja hinnat on silti jotain toista kun täällä. Neiti oottaa jo isosti pimeässä hohtavia kenkiään:) Musta täälläkin on jossain tuollainen kurpitsamesta, saisi ihania kuvia, jos sattuisi kiva (lue sateeton) syyspäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Poikain dinopuvut maksoi $12,99 kpl, M:n aito Merida Brave muutaman kympin... Itselle ajattelin tehdä itse pitkän mustan tyllihameen ja olla kuollut versio siitä Meridasta ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi