Siirry pääsisältöön

suhteettomia huolia ja pieniä iloja


Näin se vaan tästäkin päivästä selvittiin... kello on puolineljä ja selkeesti ollaan jo voiton puolella.

Se että lastenhoitaja tulee aikataulussa on ihmeellisen ihanaa ja yllättävän harvinaista, mutta se että se lastenhoitaja ilmestyi meidän ovelle melkein puolituntia ennen sovittua aikaa teki asiasta hieman haasteellisemman... parempi tietysti etuajassa kuin myöhässä, mutta silti päästin muutaman ei niin kauniin sanan suustani. Lapsia ei ollut puettu, kumma kyllä mulla oli vaatteet päällä, koira riehui ulkoiluttamatta alakerrassa, keittiö oli kuin myrskyn jäljiltä ja tiskikone tyhjentämättä...

Neljätuntia aikaa meidän kuopuksen kanssa teki hyvää, toki siitä neljästä tunnista puolitoista kului klinikalla, yksi autossa jne. mutta kaikesta huolimatta meillä oli kivaa L:n ja O:n kanssa lounaalla ja kaksistaan ruokakaupassa ja... 



Fysioterapia alkaa maanantaina ja taidetaan heti lisätä se kahteen kertaan viikossa, jos huhut pitää paikkansa loppuu meidän perheen lasten terapiat tammikuussa tai ainakin vähenee radikaalisti, vakuutusehtojen muuttuessa – kiitos vaan taas kerran se eräs nimeltämainitsematon henkilö... muutkin perheet kuulemma tekee samaa tänä syksynä ja lapset laukkaa terapioissa koko rahalla niin kauan kun se on mahdollista. Kysyn vaan että mitä etua tällä saavutetaan?  Meidän jälkikasvu nyt pärjää maailmassa, vähän vähemmälläkin, mutta paljon tulee olemaan lapsia jotka jäävät näitten palveluitten ulkopuolelle huolimatta siitä että ne olisivat heille ensiarvoisen tärkeitä. Tässä on asia joka ahdistaa mua ja pahasti... kuten jo totesin noi lapset selviää kyllä, mutta vakuutusrakenteen muuttuessa tulee jokaisesta ylläristä, oli se sitten nuhakuume, katkennut käsi, ylimääräinen verikoe, saati sitten jotakin oikeasti suurempaa ihan tolkuttoman suuri kuluerä jota ei pysty ennustamaan ja budjetoimaan.

Mä selailen postissa tulevia loppusyksyn kuvastoja ja haaveilen kaikesta kivasta, hukutan huolia haaveisiin ja päätän että tänään avaan sen paremman viinin – ihan muuten vaan tai lohdukkeeksi (siis ei se viini vaan se että se on vähän parempaa se viini).






Kommentit

  1. Auts. Täällä ei ainakaan toistaisesti olla puututtu jo olemassa oleviin sopimuksiin, vaan esimerkiksi eläkevakuutuksen ehtojen huononnukset on tulleet voimaan aina muutoksen jälkeen tehdyille soppareille.

    Tuleeko teille joku maksukatto siihen vakuutukseen, vai kuinka? Onneksi M on saanut jo kaikki alkuselvitykset ja pojatkin on päässeet testeihin tms. On kyllä ihan käsittämättömän kurja juttu:(

    VastaaPoista
  2. Ennen täällä monella vakuutusyhtiöllä oli tällainen elinikäinen maksimisysteemi joka nyt kiellettiin lailla. Sen tilalle astui useisiin vakuutuksiin vuosittainen maksimi. Meidän ongelma koskee, ei maksimia vaan minimiä, eli jokainen vuosi tietty summa pitää ensin maksaa omasta pussista ennen kuin vakuutus astuu voimaan ja alkaa korvaamaan tietyn osan kustannuksista. Ihan järkeenkäypää sinällään, mutta se summa mikä pitää maksaa itse ennen kuin se vakuutus alkaa toimimaan ei ole satoja tai edes tuhat tai kaksi vaan vähän valinnoista riippuen $6000-10.000... aika pitkän pennin saa siis kustantaa ihan itse. Meillä ei ole mahiksia ottaa tammikuulle, tai edes tammi-helmi-maaliskuulle tollaista ylläripottia eli väistämättä on pudotettava sitä terapiamäärää sellaiseen, että se on mahdollista kuukausittain maksaa ihan itse.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa kyllä karulta, mistä sitä kukaan tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ja kuinka paljon lapsen tarvitsemat terapiat maksaa. Onko se kuitenkin per perhe, ettei jokaisesta lapsesta joudu maksamaan erikseen? No, toivotaan, että saatte nyt mahdollisimman paljon tänä vuonna ja esim. O:n liikkuminen edistyy niin, että voitte itsekin treenata alkuvuoden. Miten M:n kohdalla. Vaikuttaako kouluun meno, eli saako koulun kautta sitten jotain terapiaa vai onko ne kaikki edelleen erikseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joo perhekohtainen omavastuuosuus.

      Koulu on puhtaasti kunnallinen eli se säilyy sellaisenaan ja M:n kouluhan on puhtaasti kuntouttavaa ja puolet päivästä se viettää autististen lasten erityisryhmässä jossa tasan jokainen ohjaaja muistaa ja jaksaa muistuttaa katsekontaktista ja asiallisista toimintatavoista ja...

      SE mitä meillä on ensivuonna kun se siirtyy isojen lasten koulusysteemiin - en tiedä, ihan oikeasti en tiedä ja sitä varten tässä yritetään nyt rakentaa oikeelta ja vasemmalta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi