Siirry pääsisältöön

viikattaisko?


Kaikenlaisia ajatuksiä pyörii taas päässä, mutta mistään en oikein saa kiinni... sen päätin että julkaisen kuvallisen päiväkirjan meidän pyykkivuoren kehityksestä jotta te kaikki varmasti ymmärrätte minkätasoisesta ongelmasta tässä on kyse.

Maanantaina oli eka päivä ja näitte kuinka mä viikkasin kaikki pyykit ja tilanne oli hetken stabiili... nyt eletään torstaita ja kasa näyttää tältä:



...oikeesti! Kolmessa päivässä nollasta tähän!!!!! Ongelmaa syventää se ettei M voi pitää mitään vaatetta yllään kahdesti, koska sehän ON likainen ja pojat – no, ne on kaksvee ja niitten vaatteet ON enemmän tai vähemmän likaiset ihan joka päivä... Ajatelkaa jos mä olisin se ihminen joka silittää, sit meillä loppuis vaatteet kaapista ennen kuin mä saisin ne silitettyä ja viikattua, nyt riittää että haetaan salaa shortseja ja yöpaitoja puhdaspyykistä.  Just nyt mä voisin olla viikkaamassa pyykkejä ja vähän parempi ihminen varmasti oliskin, mutta täytyyhän munkin edes joskus saada laiskotella – edes ihan vähän. Puolustaudun toteamalla ettei meillä ole likapyykissä oikeastaan koskaan yhtään mitään.




Kommentit

  1. Näyttää tutulta! :) Mulla on ollut tapana viikkailla vaatteet illalla samalla, kun katsellaan miehen kanssa tv-sarjoja/elokuvia. En vaan kestä viikata niitä ilman, että on samalla jotain katteltavaa, mutta viihteen kanssa ne viikkautuvat mukavasti. Nyt on tosin viime aikoina tullut joku raja vastaan tuossa viikkailussa ja alkaa olla useampikin kori täynnä siinä vaiheessa, kun niitä sitten vihdoin urakalla saa aikaiseksi viikkoa.

    Äiti ehdotteli joku kerta kyläillessään, että pitäis vielä silitelläkin noita, kun kuivurissa niin rypistyvät. Ei. Ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas haluan mun telkkarinautinnon kokonaisvaltaisena enkä edes neulo telkkua katsoessani. Mä viikkaan yleensä lasten kanssa - kyseenalaisella menestyksellä - ja M saattaa joskus innostua auttamaankin.

      Poista
  2. Meillä mies viikkaa iltaisin katsellessaan baseballia telkusta. En tiedä miten talvella taas selvitään kun baseball-kausi on loppunut, football ei oikein kiinnosta.
    Joskus annan isommille lapsille ukaasin ettei telkkua saa katsoa ellei viikkaa samalla...

    Dr. Martensit ovat meidän neidin suosiossa myös... Viime jouluna sai ne vihdoin lahjaksi kun jalka ei enää varmasti kasva ;)

    Voisko muuten M:aa "huijata" niin että ei pese joka vaatekertaa käytön jälkeen, vaan laittaa ne hetkeksi pois ja viikkaa sitten kaappiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana mies, mutta toisaalta L hoitaa koko talon siivouksen eli en valita...

      Joskus huijaankin, mutta tarkka se on :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän