Siirry pääsisältöön

vauhdikas lauantai, rauhallinen sunnuntai


Lauantaina mentiin... aamulla Koiran kanssa pitkälle lenkille. Löydettiin uusi polku ja puro ja oltiin ihan keskenämme. Siitä nautiskelemaan kiinalaisen uuden vuoden juhlallisuuksista ja ostamaan Isoäidille kevättakkia, hakemaan lamppua korjaamolta ja hoitelemaan muita juoksevia asioita. Loppupeleissä meidän asiainhoito vei sen verran aikaa ettei ehditty kuin pysähtymään kotona pakkaamassa lasten yöpaidat ja uikkarit ja pyyhkeet seuraavaa etappia varten.






Oli ihanaa istua iltaa ystävien kanssa. Syödä ja juoda ja jutella ihan rauhassa. M pääsi hot tubiin ihan ekaa kertaa ja mä luulen että tällä ylikokoisella ulkoilmakylpyammeella me onnistuttiin myymään sille myös Uusi Lomatalo. Jossakin vaiheessa iltaa kolmikko nukahti isäntäväen sänkyyn ja sieltä unisina kannettiin lämpimään autoon ja autosta omaan sänkyyn.





Tämä päivä on sit mennytkin sunnuntaille ominaisesti hitaalla tempolla. Mitä vanhemmaksi mä tuun sitä huonommin mulle sopii valvominen. Aamiaista, kirkkoon, lapsista väsynein päiväunille ja kaks muuta laulaa M:n lempilevyn mukana yläkerrassa. Äsken ne kaks pelas vielä jalkapalloa pihalla. Illalla on kaikilla kolmella edessä varhainen nukkumaanmeno.



Kirkossa kun vein lapsia pyhäkouluun sellainen vanhempi pyhäkouluope sai multa kyllä varsin epäkristillisiä mulkaisuja ja vastauksen ja varmasti ensi kerralla miettii kahdesti ennen kuin kommentoi kenellekään monikkovanhemmalle yhtään mitään: ”Kaksos raskaus on niin kätevä kun ei sit tartte olla kolmasti raskaana” – joo ei tartte joo... Vastasin sille että olisin ihan mieluusti ottanut kyllä erilliset raskaudet ja synnytykset ja lapsivuodeajat ja se täti oli aika vaikeen näköoisenä siinä ja sönkkäs vaan miten yllätyksellistä elämä onkaan. Kaksoset on siunaus, suuri siunaus, mutta en mä nyt ihan ensimmäiseksi lähtis sanomaan että mikään niissä on kätevää.

M:llä on vaan kaks koulupäivää tulevalla viikolla kun loput päivät on varattu opettajien ja vanhempien palavereille. Eikö Suomessakin ole joku vastaava systeemi? Jonkinlainen lasten kehityskeskustelu. Huomenna on Opekokous ja O:n eka fysioterapia tälle keväälle. Tiistaina baletti, keskiviikkona M:n erityisopetussuunnitelmapalaveri yhdistettynä siihen keskusteluaikaan ja meillä lastenhoitaja. Torstaina mennään kivennavalle sellaiseen lastenmuseoon jossa ei olla ennen käyty R:n ja sen äidin kanssa ja perjantaina M:lla on leikkideitti sen parhaan kaverin H:n kanssa ja iltapäivällä poikien tulevan koulutoverin synttärit. Kiva viikko, mutta eipä siinä paljon taukoa ja rauhallista leikkiaikaa näy olevan.



Kommentit

  1. Kangaskassikommentoija täällä taas hei! Suomessa on joo myös ope-vanhempi-palaverit kai 1-2 kertaa vuodessa, mutta opetusta ei niiden takia peruta, vaan keskustelut hoidetaan joko aikaisin aamulla ennen koulupäivän alkua tai iltapäivällä /illalla koulupäivän jälkeen. Kiva opettajalle. PS Mustakin on hauska kuulla miten siellä tehdään nii kerron mielelläni sit vastavuoroisesti täältä kun jotai kyselet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, musta on aina ihanaa lukea suomalaisista käytännöistä! Lapset kun on syntyneet ja kasvaneet täällä ja omasta arjesta siellä on kauan ja asiat on muuttuneet jo sataan kertaan.

      Poista
  2. Ja tarhassa on varhaiskasvatuskeskustelut, mutta ne on kyllä työpäivän aikana :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi