Siirry pääsisältöön

kaoottinen keskiviikko


Keskiviikoista on tullut kiireisiä... se on oikeastaan meidän ainoa päivä nähdä M:n kavereita ja harrastaa ja tehdä kivoja asioita kun se on ainoa päivä jona ei ole koulua... niinpä keskiviikkoisin mennään aamusta myöhäiseen iltapäivään...

7:30 M lähtee L:n kanssa terapiaan ja me jäädään kotiin pukemaan ja pakkaamaan eväitä ja ihan vaan aamuilemaan, mä tykkään niistä aamuista kun ehtii aamuilla rauhassa – siis juoda kahvia ja leikkiä ja lukea blogit ja kirjoittaa...

9:15 Me loput hypätään autoon ja kurvataan hakemaan M:aa terapiasta.

9:55 Lähdetään shoppailemaan ja ostarille leikkimään... minä täydennän meikkivalikoimaani ja köyhdyn pelottavalla rahasummalla... meikkiosaston myyjä kehuu apinoitani suloisiksi – no ei ne ehtineet tällä kertaa rikkoa mitään... meikkihyllyssä vierailu kolmen lapsen kanssa ON stressaavaa ja on syytä tietää mitä haluaa.

bareMinerals - Original Foundation, bareMinerals - Prime Time Original,
Bobbi Brown - Long-Wear Cream Shadow 24 Stone 

10:30 Ostarin leikkipaikalla. Kolmikko riehuu ja mä neulon.

11:20 Lounasdeitti alakerran leipomo-kahvila-ravintolassa. Creamcheese sandwhich lapsille ja keksejä päälle. Mulle croisantti ja kahvi.

11:50 Suunnataan ostarin viereiseen puistoon.

Suihkulähteellä. K:n villapaita (puuvillaa) ja housut - Hanna Andersson, tennarit - Stride Rite. 
O:n housut - Mini Boden, villis (puuvillaa) - Hanna Anderson, tennarit - Vans

Miksi näitten portaitten pitää olla näin pitkät ja vaikeet...



12:45 Takaisin ostarille Disney Storeen pikaisesti ostamaan -40% Halloween tarpeita.

Trick or Treat goodiebag, taikasauva ja tiara...

13:15 Autossa matkalla balettiin - hiki - M huutaa suoraa huutoa koska ei saanut itse laittaa turvavyötään kiinni.

13:50 M:lle balettipuku päälle auton lavalla.

14:00 Balettitunti alkaa, M on taas ainoa oppilas ja me suunnataan poikien kanssa kävellen kirjastoon.

14:10-14:35 Luetaan kirjastossa ja siellä K pistää lastenosaston tietskat solmuun sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti, suuntaamme siis takaisin balettikoululle.

14:45 tunti loppuu vartin etuajassa kun kerran oli yksityistunti.

15:00 olen saanut balettitossut pois M:n jalasta ja kengät sille jalkaan... siirryn metsästämään poikia ulkoportaista, joku ohikulkija katsoo pahasti kun oon päästänyt lapseni karkuun.

15:10 ryhmä on vihdoinkin köytetty autoon eikä kukaan pääse enää karkuun.

15:25 ollaan kotona, auton tyhjentämiseen menee tovi... takit, eväsreppu, balettireppu, ostokset, rattaat, käsilaukku, terapialäksyt, postit...

15:40 etsin M:n sitä oikeeta prinsessapukua M:n kanssa tyrkättyäni Lasagnen nopeasti jääkaapista uuniin – joo, me syödään tänään eineksiä.

15:55 lapset katsoo telkkaria, M:lle se oikea mekko päällä, pesukone pyörittää lastia yläkerrassa ja mä istun alas kahvikupillisen kanssa – tätä hetkeä olen odottanut liian kauan.

16:05 telkkari kadottaa yhteyden koska M ja K ovat räveltäneet vahingossa jonkun piuhan irti.

16:10 istuudun uudestaan, mutta noi ei enää jaksa katsoa ja ryhtyvät riehumaan... kohta ne menee onneksi jo nukkumaan... ohimennessäni laitan lapsilukon vessan oveen – sellaisen jonka M osaa avata. O on oppinut avaamaan ovet – meillä on vähän erilaiset kahvat kuin Suomessa, sellaiset pyöreät – se aiheuttaa mulle aika paljon harmaita hiuksia... K ei vielä osaa, mutta O avuliaana miehenä avaa ovet veljelleen joka suorittaa sit ne töllöntyöt. O avaa ja sulkee alakerran vaatekaapin ovea... kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja... auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni, auki, kiinni...

16:10 - 16:54 Toimitan K:n arestiin tavaroiden heittelystä, vaihdan O:n kakkavaipan, kuuntelen M.n vinkunaa, kitinää ja ulvomista - samalla yritän saada tän kirjoituksen valmiiksi.

16:55 Painan "Publish" nappulaa... ja Lasagne piippaa uunissa - tai siis uuni piippaa ja kertoo ruuan olevan valmista.

Huomenna on taas koulupäivä – onneksi...


Kommentit

  1. Heh, mun veljenvaimo just huokasi, että onneksi ensi viikolla on taas koulua syysloman jälkeen. On kuulemma koululaisten kanssa helisemässä, kun rutiinit katkaistaan yhtäkkiä ja ulkona vaan sataa.

    Meillekin Nykin kummisetä ilmoitti Disney Storen pakettien saapuneen, joten Tähkäpää saanee asunsa Halloween-kekkereihin mennessä;) On kyllä käsittämättömän kätevää, että alet on siellä ENNEN sesonkijuhlia. Tykkään.

    Kuinka monta siellä baletissa yleensä käy? Tuntuu ihan käsittämättömältä, että ei käydä jos maksetaan. Vai onko siellä kertamaksu? Onnellinen M, kun sai taas yksityisopetusta:)

    Meilläkin oli tänään lasagnea. Äiti kävi eilen tekemässä ja oli kyllä luksusta tulla kotiin ja vaan lämmittää toisen tekemää herkkua. Ei tapahdu liian usein.

    Mitä sä neulot? Munkin pitäisi alkaa neuloa lapsille talviasusteita. Tai ehkä mä vien langat isoäidille... Jotenkin nää illat vaan katoaa. Ja nytkin kello siis puoli kymmenen ja kaikki on vasta hiljentyneet huoneissaan.

    Tsemppiterkut, torstai on onneksi toivoa täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M:n balettiryhmä on tosi pieni, niitä on vaan kolme vaikka ryhmään mahtuis kai kaksitoista. Mä en tiedä mitä ne meinaa tehdä ens lukukaudella, yhdistääkö taas ryhmiä vai saadaanko jatkaa tässä semiprivaatissa systeemissä.

      Ihanaa että saatte asut ajoissa. Täällä ei oikeesti yhtään mitään kannata ostaa täyteen rahaan kun kaiken saa kuitenkin ihan pian halvemmalla.

      Mä neulon meidän olkkariin sellaista torkkupeittoa, mulla on aikaa, kun aika paljon tulee istuttua odotushuoneissa ja neuloessa on helpompaa lukea kirjaa ja viihdyttää jäljellä olevia kuin kännykkää räpeltäessä. Sitäpaitsi kännykkä on aika usein jonkun muun rävellettävänä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...