Siirry pääsisältöön

rotanmyrkkyä


Tää on nyt asia joka häiritsee mua enkä edes tiedä miksi, mutta se tosiasia että lääke jota mä syön on yleisesti käytössä oleva rotanmyrkky on mulle vaan melkoinen downer... Tungen siis elimistööni päivittäin myrkkyä ja vielä tietoisesti! Eipä ne muutkaan lääkkeet kai nyt varsinaisesti mitään luomuherkkuja ole, mutta, mutta... oikeesti, rotanmyrkkyä – joo, pieniä annoksia mutta silti... rotanmyrkkyä. Huomenna taas hyytymättömyysklinikalle hyytymättä toivottavasti... jonottamaan muitten vanhusten kanssa ja tarkistuttamaan etten syö liikaa tai liian vähän, rotanmyrkkyä.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi25. tammikuuta 2013 klo 7.19

    Vähän myöhään tulee kommentti, muttakun olen vasta täällä asti :) Jokin aika sitten googletin autismia - en todellakaan enää muista miksi, ja jäin koukkuun näihin blogeihisi. Luulen ja toivon, että joku autisti tai hänen vanhempansa jossain kiittää sinua vielä siitä, että kerrot myös "ammattilaisille" mitä elämä autismin kanssa oikeasti teillä on. Eihän sitä voi suoraan muille siirtää, muttei tämä pahaakaan tee.

    Asiaan, eli rotanmyrkkyyn. Vaikka saattaa olla jo myöhäistä (minä EN etuile ja lue uudempia tekstejä ennen kuin vanhat on läpikäyty), halusin tsempata. Mulla tulppa oli pohkeessa, nilkkavamman ynnä reippaiden riskitekijöiden ynnä piskuisen hoitoerheen johdosta tosin, ja selvisin suurinpiirtein vuodella rotanmyrkkyä. 10-15 mg päivässä, ei väsyttänyt mutta närästi, koko ajan, järkyttävästi. En voinut syödä valmisruokia ensinkään - poikkeuksena pinaattikeitto ja maksalaatikko, alkoholia, no väkisin, kärsien. Ikää oli hiukan reilu kolmekymmentä notta on maailmassa ainakin yksi rollariton verenohentaja, jopa sua nuorempi. Hälläväliä jos on Suomessa :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa27. tammikuuta 2013 klo 14.48

      Koskaan ei ole liian myöhäistä kommentoida! Kiitos! Mulla on sama metodi... alusta loppuun, hyppimättä :)

      Mulla tuomiona on elinkautinen, mutta voispa ne ongelmat olla isompiakin. Ei oo syöpää tai sydänsairautta ja tää vika kuitenkin pysyy lääkityksellä hallinnassa. Mä rupesin tota närästystä miettimään et johtuiskohan munkin vatsavaivat marevanista? Täytyypä jutella lääkärille... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää