Siirry pääsisältöön

dinosauruksia ja telkkua


Ihan alkuun muistutan kaikkia että meillä tosiaan katsotaan telkkaria – liiankin kanssa – eli tämä ei nyt tosissaan ole mitään oman kilven kiillotusta... Mua vaan huvittaa että ne päättää nimetä just TÄMÄN päivän kaikista päivistä telkkaripäiväksi, siis päiväksi jona katsotaan VAAN telkkaria eikä oikeastaan tehdä mitään. Tänään on kuitenkin:

  • M ollut pitkän päivän koulussa 8.30-14.30
  • Oltu poikien kanssa Lastenmuseossa
  • Käyty lounaalla ja ruokakaupassa
  • Oltu terapiassa
  • Maalattu vesiväreillä
  • Leivottu yhdessä lihapiirakka

JA
  • Katsottu sitä telkkua

Meillä nyt kuitenkin ihan oikeesti on sellaisia päiviä kun sitä telkkua tuijotetaan paljon enemmän kuin tänään.

Mä oon ennenkin vissiin tästä maininnut, mutta onhan se niin että siinä missä ekat puolisentoista VUOTTA oli jätkien kanssa aika tuskaisaa ja PELKKÄÄ perushoitoa, on viimeaikoina saanut niittää satoakin siitä että niitä on kaksi. Ensinnäkin ne osaa olla aivan järkyttävän suloisia kävellessään käsikädessä ja huolehtiessaan toisistaan JA ne leikkii keskenään ja niillä on kivaa pyykkikori veneessä ihan ilman mua JA ne keskustelut... Autossa mulla on parhaat mahikset kuunnella noitten jutustelua ja se on oikeesti aika hauskaa:

O: We are in Bubble-U (Bellevue)
K: Yes we are, it’s Bebllevue
O: See! Wook! Bubble-U
K: O! Bebllvue NO Bubble-U!!!!

***

O: Nooooo K, NO push! Say sowwy!
K: Huuuuugs! Kiss!

***

K: I’m Dinosaw
O: Nooo, NO Dinosaw!
K: Yes! ROOOAAAAARRRR! Dinosaw maaching (marching)
O: No, YOU Victow Vito (Victor Vito on yhden laulun hahmo)

Mä kuuntelen näitä juttuja kikatellen salaa etupenkillä, aina välillä osallistuen keskusteluun. Jos niitä ei olis kahta joutuisin mä itse keskustelemaan, nyt saan suurimman osan aikaa olla hiljaa. Ja siellä Lastenmuseossa, vitsit että meillä oli kivaa! Leikittiin vesileikkejä... tehtiin musiikkia vedellä, uitettiin veneitä läpi sulkujen, lennätettiin huiveja, leikittiin pallosokkelossa, leikittiin dinosauruksilla, soitettiin xylofonia, oltiin rekan kyydissä... Hyvä päivä, kiva päivä!

Xylofoni ja penkki samassa paketissa

Dinosaurushiekkis

 Ei niin kivaa... M on nyt muutaman päivän sisään pissannut kolmesti joko housuihin tai lattialle... mä luulen ettei se vaan ehdi tai muista, mutta meillä ei ole koskaan sattunut vahinkoja tällä tapaa ja olen vähän avuton tilanteen kanssa... Hyviä ideoita – eikä edes tartte olla niin hyviä – ja neuvoja siis vastaanotetaan! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi