Siirry pääsisältöön

dinosauruksia ja telkkua


Ihan alkuun muistutan kaikkia että meillä tosiaan katsotaan telkkaria – liiankin kanssa – eli tämä ei nyt tosissaan ole mitään oman kilven kiillotusta... Mua vaan huvittaa että ne päättää nimetä just TÄMÄN päivän kaikista päivistä telkkaripäiväksi, siis päiväksi jona katsotaan VAAN telkkaria eikä oikeastaan tehdä mitään. Tänään on kuitenkin:

  • M ollut pitkän päivän koulussa 8.30-14.30
  • Oltu poikien kanssa Lastenmuseossa
  • Käyty lounaalla ja ruokakaupassa
  • Oltu terapiassa
  • Maalattu vesiväreillä
  • Leivottu yhdessä lihapiirakka

JA
  • Katsottu sitä telkkua

Meillä nyt kuitenkin ihan oikeesti on sellaisia päiviä kun sitä telkkua tuijotetaan paljon enemmän kuin tänään.

Mä oon ennenkin vissiin tästä maininnut, mutta onhan se niin että siinä missä ekat puolisentoista VUOTTA oli jätkien kanssa aika tuskaisaa ja PELKKÄÄ perushoitoa, on viimeaikoina saanut niittää satoakin siitä että niitä on kaksi. Ensinnäkin ne osaa olla aivan järkyttävän suloisia kävellessään käsikädessä ja huolehtiessaan toisistaan JA ne leikkii keskenään ja niillä on kivaa pyykkikori veneessä ihan ilman mua JA ne keskustelut... Autossa mulla on parhaat mahikset kuunnella noitten jutustelua ja se on oikeesti aika hauskaa:

O: We are in Bubble-U (Bellevue)
K: Yes we are, it’s Bebllevue
O: See! Wook! Bubble-U
K: O! Bebllvue NO Bubble-U!!!!

***

O: Nooooo K, NO push! Say sowwy!
K: Huuuuugs! Kiss!

***

K: I’m Dinosaw
O: Nooo, NO Dinosaw!
K: Yes! ROOOAAAAARRRR! Dinosaw maaching (marching)
O: No, YOU Victow Vito (Victor Vito on yhden laulun hahmo)

Mä kuuntelen näitä juttuja kikatellen salaa etupenkillä, aina välillä osallistuen keskusteluun. Jos niitä ei olis kahta joutuisin mä itse keskustelemaan, nyt saan suurimman osan aikaa olla hiljaa. Ja siellä Lastenmuseossa, vitsit että meillä oli kivaa! Leikittiin vesileikkejä... tehtiin musiikkia vedellä, uitettiin veneitä läpi sulkujen, lennätettiin huiveja, leikittiin pallosokkelossa, leikittiin dinosauruksilla, soitettiin xylofonia, oltiin rekan kyydissä... Hyvä päivä, kiva päivä!

Xylofoni ja penkki samassa paketissa

Dinosaurushiekkis

 Ei niin kivaa... M on nyt muutaman päivän sisään pissannut kolmesti joko housuihin tai lattialle... mä luulen ettei se vaan ehdi tai muista, mutta meillä ei ole koskaan sattunut vahinkoja tällä tapaa ja olen vähän avuton tilanteen kanssa... Hyviä ideoita – eikä edes tartte olla niin hyviä – ja neuvoja siis vastaanotetaan! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...