Siirry pääsisältöön

dinosauruksia ja telkkua


Ihan alkuun muistutan kaikkia että meillä tosiaan katsotaan telkkaria – liiankin kanssa – eli tämä ei nyt tosissaan ole mitään oman kilven kiillotusta... Mua vaan huvittaa että ne päättää nimetä just TÄMÄN päivän kaikista päivistä telkkaripäiväksi, siis päiväksi jona katsotaan VAAN telkkaria eikä oikeastaan tehdä mitään. Tänään on kuitenkin:

  • M ollut pitkän päivän koulussa 8.30-14.30
  • Oltu poikien kanssa Lastenmuseossa
  • Käyty lounaalla ja ruokakaupassa
  • Oltu terapiassa
  • Maalattu vesiväreillä
  • Leivottu yhdessä lihapiirakka

JA
  • Katsottu sitä telkkua

Meillä nyt kuitenkin ihan oikeesti on sellaisia päiviä kun sitä telkkua tuijotetaan paljon enemmän kuin tänään.

Mä oon ennenkin vissiin tästä maininnut, mutta onhan se niin että siinä missä ekat puolisentoista VUOTTA oli jätkien kanssa aika tuskaisaa ja PELKKÄÄ perushoitoa, on viimeaikoina saanut niittää satoakin siitä että niitä on kaksi. Ensinnäkin ne osaa olla aivan järkyttävän suloisia kävellessään käsikädessä ja huolehtiessaan toisistaan JA ne leikkii keskenään ja niillä on kivaa pyykkikori veneessä ihan ilman mua JA ne keskustelut... Autossa mulla on parhaat mahikset kuunnella noitten jutustelua ja se on oikeesti aika hauskaa:

O: We are in Bubble-U (Bellevue)
K: Yes we are, it’s Bebllevue
O: See! Wook! Bubble-U
K: O! Bebllvue NO Bubble-U!!!!

***

O: Nooooo K, NO push! Say sowwy!
K: Huuuuugs! Kiss!

***

K: I’m Dinosaw
O: Nooo, NO Dinosaw!
K: Yes! ROOOAAAAARRRR! Dinosaw maaching (marching)
O: No, YOU Victow Vito (Victor Vito on yhden laulun hahmo)

Mä kuuntelen näitä juttuja kikatellen salaa etupenkillä, aina välillä osallistuen keskusteluun. Jos niitä ei olis kahta joutuisin mä itse keskustelemaan, nyt saan suurimman osan aikaa olla hiljaa. Ja siellä Lastenmuseossa, vitsit että meillä oli kivaa! Leikittiin vesileikkejä... tehtiin musiikkia vedellä, uitettiin veneitä läpi sulkujen, lennätettiin huiveja, leikittiin pallosokkelossa, leikittiin dinosauruksilla, soitettiin xylofonia, oltiin rekan kyydissä... Hyvä päivä, kiva päivä!

Xylofoni ja penkki samassa paketissa

Dinosaurushiekkis

 Ei niin kivaa... M on nyt muutaman päivän sisään pissannut kolmesti joko housuihin tai lattialle... mä luulen ettei se vaan ehdi tai muista, mutta meillä ei ole koskaan sattunut vahinkoja tällä tapaa ja olen vähän avuton tilanteen kanssa... Hyviä ideoita – eikä edes tartte olla niin hyviä – ja neuvoja siis vastaanotetaan! 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää