Siirry pääsisältöön

viiniä, olutta ja rikkaruohoja


Ja tänäänkin on uusi päivä, ja joulu nurkan takana... Uudelleen valitulla presidentillä on edessään haasteellinen tehtävä saada jakautunut kansakunta yhdeksi ja se toinen puolikas luottamaan – oma luottamus on aika vähissä. Eilisen illan puheessa mä en kuullut mitään siihen viittaavaa, paitsi sen lauseen jossa hän lupasi kaaoksen laannuttua istua saman pöydän ääreen Mitt Romney kanssa ja aidosti kuunnella mitä pitäisi tehdä. Kiitos siitä. Valitsija miehet valisti persidentin, kansa olisi valinnut kaksi presidenttiä.

Viimeiset neljä vuotta on nostanut meidän perheen terveydenhultokuluja 100%, korotus viimevuoteen on 150% nyt kun katsotaan jo ensi vuoteen. Eihän presidentti meidän kuluja nostanut, työnantaja sen teki, mutta työnantaja teki sen pakon edessä. L:n työnantajan suurin tarjottu etu on aina ollut ilmainen terveydenhuolto, nyt sitä ei – kiitos Presidentin – saa enää tarjota vaan jokaisen on maksettava kulujaan itse. Istuessani siinä sohvalla vaalivalvojaisten merkeissä pohdin samalla miten vähennän kahden lapsen 10 viikottaista terapiatuntia kahteen (2), enempää meillä ei ole varaa maksaa alkaen tammikuusta. Siinä sitä uutta ja loistavaa terveydenhuoltojärjestelmää... M:n fysioterapiahan nyt oli lyhytaikaista (-1), puheterapiassa tehdään lähinnä hienosäätöä tässä vaiheessa (-1), L on sitä mieltä että O:n terapiat lopetetaan kokonaan (-4)... on sydäntä raastavaa valita lapsistaan se joka tarvitsee enemmän niitä terapioita, M on vanhempi ja sillä on diagnoosi... se saakoon ne kaksi viikottaista terapiaa... M:n psykologi, sinne voidaan palata myöhemmin jos on rahaa (-1).

Tammikuun alusta L:n palkasta pyyhkäistään muutama ylimääräinen satanen uusiin ja palautettuihin veroihin... kun tämä ja ylläoleva yhdistetään ei meillä paljoa juhlita. Tähän jää kaiken muun mukana mun koulu. L ei voi tässä tilanteessa sitoutua siihen että olis viideltä kotona neljänä päivänä viikossa, sen työ on ekana ja kaikki voimat suunnataan siihen – L:n työhön.

Mä sanoin etten kirjoittaisi meidän talousasioista, mutta nää vaalit nyt vaan vaikuttaa meidän perheen talouteen...

Lisäksi meidän omissa vaaleissa täällä meidän pikkuosavaltiossa... Suurin osa kysymyksistä on vielä auki, koska postitse sai äänestää eilisiltaan saakka, mutta nyt jo tiedetään että marijuanan hallussapidosta ja käytöstä tuli laillista. Liittovaltiotasolla tämä on kiellettyä ja nyt odotetaankin vaan että liittovaltion hallinto (Fed) puuttuu tähän pössyttelijöitten erävoittoon. Sosiaalisessa mediassa tämä toki oli yleinen hilpeydenaihe eilen illalla. Hyvää tässä toki on se, että poliisien kädet vapautuisi muihin tehtäviin ja että kaman kasvatuksesta ja ostamisesta saataisiin veronalaista touhua... mä itse näen ne päätöksen mukanaan tuomat lieveilmiöt ehkä isompina asioina... ratti”juopumukset”, ei niin toivotun aineksen muutto näille kulmille, jne. Mutta, tervetuloa Hollantiin!

EDIT:

Mun piti vielä palata tähän sangen omanapaiseen ja oman perheen ongelmiin keskittyvään vuodatukseen... Halusin vielä valaista sitä isompaa kuvaa eli sitä kun hypätään laajempaan kokonaisuuteen ja katsotaan mitä tämä terveydenhuoltouudistus tuo mukanaan laajemmalti ensi vuoden alusta...

L:n työnanatajan palveluksessa on tällä alueella noin 40.000 ihmistä ja koska kyseessä on yksi alueen suurimmista työnantajista on L:n työnantajan mielenliikkeillä ja muutoksilla vaikutus tällä aluella melkotarkasti kaikkeen. Valtaosa Mosaicin asiakkaista on saman työnantajan vaikutuspiirissä ja näinpä kaikissa niissä perheissä tehdään samoja laskelmia tällä hetkellä... Voitte vaan kuvitella mitä laskelmia klinikalla tehdään kun tiedetään liikevaihdon laskevan roimasti tammikuun alusta... Sama pätee lääkäreihin, aikuisten terapioihin, fysioterapioihin ja lisäksi sit kaikkiin muihin alueen palveluihin. Tällä uudistuksella tulee olemaan mittava vaikutus alueen talouteen. En siis purnaa pelkästään omasta tilanteesta vaan vähän laajemmastakin kuvasta.




Kommentit

  1. Pakko sanoa, että ei täällä Hollannissa marihuanan laillisuutta huomaa muuten kuin inhottavina lemahduksina asemilla ja etenkin Amsterdamissa... mutta toisaalta en kyllä tykkää tupakanhajustakaan yhtään enempää.

    Tai ainakaan en ole itse muuten huomannut, mutta toisaalta en kyllä kulje sellaisissa piireissä, jossa marihuana olisi käytössä.

    Ei sillä että kannattaisin pössyttelyä, mutta ehkä on parempi, että siitäkin saadaan revittyä verorahoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senja niinhän se on ettei tässä omassa ympäristössä omaa käyttäytymistään muuta, mutta kun täällä tämä on uutta ja ainutlaatuista niin varmaan tai ehkä ainakin alkuaikoina tulee kaikenlaisia lieveilmiöitä... (vanha täti puhuu).

      Poista
    2. Niin ei siis minustakaan asiassa ole muita hyviä puolia kuin verotulot... muuten aivan turhanpäiväistä kamaa tuo marihuana ja parashan olisi kitkeä sen käyttö kokonaan. Ikävä totuus vain taitaa olla, että aina löytyy ihmisiä jotka hakevat kiksinsä vääristä lähteistä... inhottavintahan se on niille, jotka joutuvat sitä sivusta seuraamaan, vaikka ei olisikaan lähipiirissä vaan vaikka ihan omassa naapurustossa :/

      Poista
    3. Ja kyllähän mä olen tässä asiassa kai kaksinaismoralistikin, kun alkoholi on musta ihan jees ja ruoho taas ei ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi