Miks mulla aina
välillä on ihan hirveesti asia ja sit joskus ei oikeestaan mitään sanottavaa?
Nyt voisin taas kirjoittaa useammankin postauksen putkeen, pitäisköhän näitä
alkaa säästelemään pahan päivän varalle? Mutta, mä oon vaan niin innoissani kun
saan ajatuksen ja haluan heti, heti, heti jakaa sen... ja sit kun puhelimessa
tulee numeroita siihen blogiboksiin hypin innosta, mä herätin jossakin
lukijassa ajatuksen...
L nukkuu
yläkerrassa pois vatsatautiaan, me lasten kanssa kuunnellaan avonaisesta
ikkunasta bullfrogin kurnutusta ja syödään hillovoileipää ja mandariineja.
Vuorotellen ne käy mun sylissä. Ihana aamuinen tunnelma. Onko vaan, vai
johtuuko siitä että sain eilen omaa aikaa? En tiedä. Syötyään ne siirtyy katsomaan leffaa – me katsotaan
elokuvia aika usein lauantaiaamuisin - ja pojat leikkii samalla nukkekodilla, siellä
asuu hevosia. M vaan katsoo... sohvalla, pöydällä, tv-tasolla, lämppärin
edessä... se liikkuu pysähtymättä mutta katsekontakti elokuvaan säilyy.
Mun piti lähteä
Suomikouluun... kysyin Yliopelta jäänkö kotiin vai otanko lapset mukaan, se
katsoi parhaaksi etten tule... Mua kyllä vähän hirvittikin ajatus mun katraasta
siellä tekemässä puutöitä, siis etenkin se että mua on vaan yksi ja niitä kolme
ja siellä on sahoja ja vasaroita ja nauloja ja....
Mun mandariinin pesukone vm,2010 |
Kommentit
Lähetä kommentti