Siirry pääsisältöön

ja voittaja on M!


Mun M voitti Klinikan piirustuskilpailun!!!!! Se saa palkinnoks jonkun jätskilahjakorttisysteemin, mutta tänään L anto sen valita miten se haluaa voittoaan juhlistaa. Mentiin sit koko perheellä ravintolaan syömään, M:n valkkaamaan ravintolaan – Red Robiniin. Kaikki kolme valkkas itse mitä haluaa syödä ja M jopa tilas ihan itse... kahdelle hampurilaiset rankalaisilla ja meidän kotivegelle – O - grilled cheese ja mandariinin lohkoja.

Illalla tilasin netistä kalkkunan kiitospäiväksi, pienimmän minkä löysin ja tääkin on siis useamman kilon – Pikku-Heidin Luomu Super Mini Kalkkuna. Hyväähän se on mutta realiteetit on mitkä on... K ehkä syö, O ei missään tapauksessa, hyvällä onnella M tykkää ja huonommalla hädin tuskin maistaa. Kaksi aikuista ei jaksa loputtomiin syödä yhtä ja samaa lintua. Meillä on aina ollut isot juhlat ja pöytä koreena, parhaimmillaan muistaakseni kolmetoista tän saman pöydän ääressä. Tänä vuonna hellitettiin ja todettiin että ollaan vaan keskenämme. Onko meistä tullut laiskoja vai erakoita? Ehkä vähän kumpaakin tai vaan uupuneita...

Mun torkkupeitosta puuttuu enää kymmenen lappua, 32 on jo neulottu ja suurin osa niistä odotushuoneissa, muutama autossa, pari illalla telkkarin edessä ja yksi tai kaksi MOPS kokouksessa.


neulotut "lättyset"

L pakkailee tossa sivussa. Huomenna me viedään se päivällä kentälle, M saa tulla koulusta mukaan kesken päivän ja ajetaan kentältä sit suoraan terapiaan...  Sille on helpompi ja parempi nähdä ihan konkreettisesti et L lähtee. Sit ollaan viikko keskenämme. 


Kommentit

  1. sanna9. marraskuuta 2012 klo 13.05

    Häh, mitä tapahtui mun eiliselle onnitteluviestille? No uudestaan siis:

    MAHTAVAA M, isot onnittelut. Ja pisteet L:lle, kun keksi noin hienon palkinnon. Kyllähän voittajat aina ne "Mitalikahvit" saa.

    TSemppiä reissun ajaksi. Mua alkoi naurattamaan, kun lähden siskon luo Lontooseen ja tuliaisiksi pyysivät Oltermannia ja karjalanpiirakoita ja ruisleipää (yleensä viedään myös kotletteja, KAllen mätitahnaa ja kotisinappia => tähän se silmiä pyörittelevä hymiö;). Toki leipovat myös itse, mutta nyt ei välttämättä ole aikaa, kun toinen lapsi just syntyi. Mutta mä kyllä ainakin koitan kysellä vierailta, että mitä haluavat, eihän kaikki ees tykkää noista perinneruuista. Tosin en kyllä syö esim. mämmiä itse, joten sitä en ees koita tarjoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa9. marraskuuta 2012 klo 13.44

      Kiitos, kiitos! JA ONNEA myös sinne! Ihania ja mahtavia uutisia!!!! L tuo mulle Auran sinappia, Fazerin sinistä ja ruisleipää tuliaisiksi ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää