Siirry pääsisältöön

ai mä?


Meillä laskeudutaan hiljalleen Kiitospäivän viettoon... huominen päivä on pyhitetty hyvälle ruualle, kodille ja perheelle, niille hyville asioille elämässä ja niille joista voi ottaa opikseen. Kalkkuna odottaa jääkaapissa paistajaansa ja viimeisetkin tarvikkeet kannettiin kotiin  ruokakaupasta ja nyt nautiskellaan skumppaa.

Aamu vierähti taas terapioissa... M:lla toimitaterapia ja sos.taitojenryhmä, O:lla ekaks toimintaterapia ja sit tunnun tauon jälkeen fyssari, fyssari huomautti että jätkä välttää käyttämästä vasempaa puolta kehostaan... muuten edistys on tällä viikolla ollut kaikessa ihan valtaisaa. Terapiapuolella vauhti kasvaa ennen kuin lopetetaan ja maanantaille otettiin lisää toimintaterapiaa... mahtaa lapset olla ihmeissään tammikuussa kun tilanne muuttuu ihan toisenlaiseksi – kahdestatoista kolmeen viikkotuntiin.

Iltapäivä oltiin pitämässä sadetta lastenmuseossa, siis minä ja mun vaimo ja neljä lasta – päästiin halvemmalla kun oltiin perhe. Kivaa oli ja M ja sen koulukaveri R alkaa oikeesti nauttimaan toistensa seurasta. Mä aina mietin sitä R:ää seuratessani että on ollut M:lle valtava siunaus saada kaksi pikkuveljeä. Pojat opettaa sille monia sellaisia taitoja joita ainoana lapsena se ei koskaan joutuis opettelemaan ennen kuin elämä potkii päähän ja opettaa väkisin ja kovalla kädellä.

M ja K ajaa rekkaa lastenmuseossa

Mä en tiedä miksi, mutta jotenkin ajatukset pyörii pitkästä aikaa taas enemmän M:n juttujen ympärillä... ehkä siksi et elämä on just nyt pelkkää terapiaa ja koulua ja palavereita ja tulevaisuuden ennakointia. En mä sitä itse diagnoosia enää sure, ainakaan usein ja paljoa, enemmän se on näitä käytännön juttuja ja miten niitä kannattaa taklailla. Millä me saadaan neiti siihen kuosiin että se ensi syksynä pärjää isommissa ympyröissä ja millä mä vanhempana varmistan että se saa tarpeeksi apua ja tukea.

Pitäsi kai yrittää kirjoittaa siitäkin mitä mulle kuuluu, mutta eihän mulle kuulu oikeastaan mitään tai ei ehdi kuulumaan mitään... omat asiat, ajatukset, tarpeet ja haaveet on laitettu sivuun, odottamaan vuodenvaihdetta ja aikataulujen väljenemistä. Keskityn hoitamaan itseäni sen verran etten sairastu ja väsähdä, menen iltaisin aikaisin nukkumaan ja suoritan elämää lasten kanssa... mun vuoro tulee sit joskus myöhemmin. Nurjasti katsottuna mä olen töissä 24/7/365, ilman sairaspäiviä, lomia tai muita tarpeettomia kahvitaukoja, mä olen ”aina valmiina” kuin kunnon partiolainen. L keskittyy duuniinsa ja toimii tarvittaessa omien aikataulujensa puitteissa autonkuljettajana aamuisin. Palataan siis astialle tammikuussa 2013.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää