Siirry pääsisältöön

ai sori


Miten toiselle voi opettaa myötätuntoa? Se on meidän lasten keskinäisessä kanssakäymisessä aika keskeinen ongelma. Aloitetaan muutamalla esimerkillä...

Mä istun K:n kanssa klinikan odotushuoneessa ja luetaan kirjaa. Kirjassa kerrotaan maaseudun elämästä ja ekalla sivulla herätään ja puetaan ja alakerrassa äiti keittää kahvia, seuraavalla sivulla syödään aamiaista, kolmannella ruokitaan possuja maissilla, neljännellä, ja viidennellä, ja kuudennella... sitten avataan talvisen maiseman aukeama, jossa lapset luistelee lammen jäällä. Yksi lapsista on kaatunut ja itkee. K huomaa tämän ensimmäisenä ja hyvin huolestuneena toteaa että tota on sattunut se itkee... Myötätunto piirroskuvan pientä poikaa kohtaan on käsinkosketeltavaa.

Lapset leikkii olkkarissa, tulee riitaa ja toinen pojista tönäisee toista. Se kaatuu ja lyö päänsä pöydän laitaan... M hihkaisee heti että HÄN ei tehnyt mitään ja jatkaa tyynesti leikkiään kiinnittämättä minkäänlaista huomiota toisen kipuun ja itkuun.

Ja sit on vielä se ”sori” ja ennen kaikkea kai siinä kaksi asiaa... Se että se on sille ikäänkuin vapaalippu vahinkoon – mitä vain voi tehdä jos sen jälkeen vaan pyytää anteeksi – JA toisekseen se että miten onkin edes mahdollista pyytää anteeksi niin kepeästi, selin toiseen vaan heittäen se olan yli ja olettaen että homma on sillä hoidettu.

Ei se ole ilkeä, ei se ole paha... M ei vaan kertakaikkiaan osaa asettua toisen asemaan ja kokea myötätuntoa toista kohtaan... nopea laskelma syyllisyyden asteesta ja jos se on nolla on aiven se ja sama jos toinen itkee tai suree tai on loukkaantunut – fyysisesti tai henkisesti, ei väliä. Millä tätä voi opettaa? Voiko sitä opettaa? Voiko opettaa aitoa välittämistä toisesta? Pystyykö siihen kasvattamaan? En tiedä, kovasti yritän ja turhaudun ja yritän taas lisää. Välillä muistutan itselleni että M:n maailma on vähän erilainen eikä se oikeasti halua kenellekään mitään pahaa, se vaan ei osaa ajatella miltä vastapuolesta tuntuu. Entä oppiiko se jossakin välissä, jollakin tavalla että tässä maailmassa on helpompaa olla ja elää ja pärjätä jos pystyy edes esittämään että yhteiskunnan normien mukaisesti välittää... vaikkei oikeasti tuntisi yhtään mitään... että sillä nyt vaan välttäisi monta konfliktia ja rangaistusta ja tylsää tilannetta, jos vain toimisi niitten normien mukaisesti... opettelisi näyttelemään myötätuntoa ja sanomaan ne oikeat sanat, oikealla äänensävyllä.



Kommentit

  1. Meillä kauneinta (mun mielestä), mitä tuli esiin neidin kasvatuskeskustelussa oli se, että tarhantäti kertoi neidin olevan todella empaattinen ja anteeksipyynnön tulevan heti ja aidosti. Meillä nimittäin ensimmäiset neljä vuotta treenattiin ja istuttiin arestipenkillä ja harjoiteltiin ja keskusteltiin ja ja ja niin, että meillä vanhemmilla alkoi olla tunne, että meillä on vaan kerta kaikkiaan lapsi, joka ei osaa/halua/viitsi pyytää anteeksi. Joten ainakin meillä se lopulta alkoi tulemaan aidosti. M:n tilanne on tietenkin haastavampi, mutta ei kai ole muita vaihtoehtoja kuin vaan treenata ja treenata.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi