Siirry pääsisältöön

omituisten otusten kerho


Maailmassa on monta omistuista paikkaa, mutta tunnelmaltaan ehkä yksi mielenkiintoisimmista on psykologin odotushuone. Mulla on tästä melko laaja kokemus, olenhan tavannut yksityisesti pariakin psykologia Suomessa ja yhtä muutaman kerran täälläkin, silloin poikien syntymän jälkeen. Kaikki kolme aikuisten psykologia on pitäneet vastaanottoaan ihan tavallisissa asuinkerrostalossaja vastaanotolla ei ole näin ollen ollut varsinaista odotushuonetta ja omaa aika on odotettu istumalla siellä rappukäytävässä. Liian aikaisin ei voinut soittaa ovikelloa, koska siellä saattoi aina olla edellinen asiakas vielä pohtimassa oman mielensä liikkeitä. Sit jos siihen lähtevään asiakkaaseen törmäsi, molemmat katsoi kattoon ja seiniin ja esitti sen toisen olevan näkymätön, oltiinhan täällä myöntämässä että oltiin aika heikkoja ja rikkinäisiä.

Sitten olen istunut pariterapeutin odotushuoneessa, en tosin asiakkaan ominaisuudessa. Meidän ASD lasten vanhempien vertaistukiryhmä vaan sattuu kokoontumaan yhden pariterapeutin vastaanotolla ja siellä ON odotushuone. Tästä odotushuoneesta on yritetty rakentaa rauhaisa ja rentouttava... vähän kuin span odotushuoneessa... rauhallista, helisevää musiikkia, tunnelmavalaistus, sohvia ja nojatuoleja...

Lastenpsykologin odotushuone on tullut tutuksi kahden psykologin osalta. Molemmissa näissä oli tosiaan se oikea odotushuone. Ensimmäisellä ei koskaan ollut ketään muuta ja seinällä oli taulu, jossa kehoitettiin hallitsemaan vanhempia kohtaan tunnettua vihaa... M oli silloin kaksi, me saaltiin sieltä lähinnä käytännön neuvoja ja olisin suonut että tää täti olis lähettänyt meidät jatkotutkimuksiin, vaikka ei diagnoosikoodeihin uskonutkaan.

Nykyään me käydään kerran viikossa M:n kanssa terapeutilla. M juttelee siellä peloistaan ja ahdistuksistaan ja koulusta ja syömisestä ja niistä asioista jotka nyt kulloinkin tuntuu vaikeilta. Se on ison psykologiryhmän vastaanotto ja odotushuone on aina täynnä ihmisiä vanhempia, jotka leikkii asiakkaan sisausten kanssa tai lukee lehteä tai leikkii puhelimellaan – yksi neuloo. Täälläkään - toisin kuin terapiaklinikalla - odotushuoneen ihmiset eivät puhu toisilleen, eivät tervehdi tai sano näkemiin, ei vaikka samat ihmiset on siellä viikosta toiseen samaan aikaan samojen lasten kanssa. Se yksi pitkätukkainen vanhempi rouva, joka pelaa shakkia lapsen kanssa. Se nainen joka laukkaa tyttärensä kanssa edestakaisin... sisään, ulos, sisään, ulos. Se jolla on mukana tyttö ja poika ja isä hakee ne pois, se äiti jolla on punertava tukka ja iPad. Meitä kaikkia yhdistää se, että meidän lapset on jotenkin rikki. Kuinka ne meni rikki? Voiko niitä korjata? Kuka ne rikkoi? Äiti? Isä? Opettaja? Joku muu, mikä? Oliko ne jo valmiiksi rikkonaisia? Onko tästä mitään hyötyä? On varmaan kysymyksenä kaikkien odottajien mielissä...

Siellä me istutaan ihan hiljaa ja vältetään katsomasta toisiamme, me rikkinäisten lasten vanhemmat... Tekiskö kuitenkin itse kullekin ihan hyvää käydä vähän psykologilla? Hyötyiskö siitä kaikkien lapset? Varmasti, ehkä, tai ainakin veikkaan näin...


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää