Siirry pääsisältöön

tunnustuksia


1.Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. Kiitos vielä uudemman kerran Eskapismi!

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille. Eiks kaikki oo jo saaneet tän?

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan. Jos luen blogiasi etkä vielä ole saanut tätä haastetta on tämä sua varten! Ansaitset tunnustuksen! - OIKEESTI (Ja mä haluan myös lukea ne vastaukset)

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Täältä pesee:
  • Viitaten edelliseen postaukseen, mä rakastan autoja niin kuin pienet ja vähän isommatkin pojat... en siis erityisemmin sitä perus Toyotaa tai Hondaa, vaan oikeita autoja, sellaisia joissa on jokin juju niin kuin mun omassa autossa tai pienessä urheiluautossa tai siinä Kummisedän uudessa autossa... sen ei tarvitse olla kallis, valitettavasti ne hauskimmat autot usein on.

  • Rakastan yöpaitapäiviä – päiviä joina ei käydä suihkussa tai pukeuduta vaan ollaan vaan ja ulkoilemaankin voi lähteä vetämällä takin yöpaidan päälle ja kumpparit jalkaan.

  • Pelkään pimeää vaikka täytän alle kahden viikon päästä 41.

  • Olen aina painanut enemmän kuin mitä ihmiset luulee, näytän siis totuutta kevyemmältä. Sama pätee vaatekaupassa... myyjät tarjoaa mulle lähes poikkeuksetta liian pieniä kokoja – toisaalta olis tylsää jos ne aina tois liian isoja vaatteita.

  • Tykkään olla kotona – ”kotoilija” taitaa olla tähän keksitty uusi sana, mä olen kotoillut koko ei niin pienen ikäni... ravintoloissa, siis niisä iltamestoissa on aina ollut mun mielestä ihan karseeta.

  • Mulla on elämässäni ollut kuusi koiraa, Bernhardinkoira, kolme Irlanninsetteriä, Englanninsetteri ja nyt Parsoni... En taitaisi osata olla ilman. Seuraavaksi meille tullee Laboratorionhoitaja (se on L:n toivomus). Mulle on jopa joskus sanottu et koirat on mulle ihmisiä tärkeempiä... ei ne sitä oo, mutta perheenjäsen toi Koira kyllä on.

  • En pelaa. En pelaa lautapelejä tai tietokonepelejä tai korttipelejä tai mitään pelejä, en edes siis leikkimielisiä ulkoilupelejä. Lasten kanssa pelaan, koska on pakko.

  • Isäni kuolemaan liittyy ratkaisematon rikos.
Miten tän saa tohon sivupalkkiin tai johonkin näkymään?




Kommentit

  1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.08

    J:llä on ollut Bernhardilainen. Ja se aina muistelee sitä rakkaudella ja haikeudella. Oli semmonen iso uros, mutta niin kiltti. =)
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.11

      Jee, tuli läpi! Mä oon jo viikkoja koittanu kommentoida yhteen jos toiseen postaukseen tuloksetta...
      / Älskling

      Poista
    2. Muusa Liinpaa3. joulukuuta 2012 klo 10.57

      Ja nyt mä VIHDOINKIN kerkeen vastaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää