Siirry pääsisältöön

tunnustuksia


1.Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. Kiitos vielä uudemman kerran Eskapismi!

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille. Eiks kaikki oo jo saaneet tän?

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan. Jos luen blogiasi etkä vielä ole saanut tätä haastetta on tämä sua varten! Ansaitset tunnustuksen! - OIKEESTI (Ja mä haluan myös lukea ne vastaukset)

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Täältä pesee:
  • Viitaten edelliseen postaukseen, mä rakastan autoja niin kuin pienet ja vähän isommatkin pojat... en siis erityisemmin sitä perus Toyotaa tai Hondaa, vaan oikeita autoja, sellaisia joissa on jokin juju niin kuin mun omassa autossa tai pienessä urheiluautossa tai siinä Kummisedän uudessa autossa... sen ei tarvitse olla kallis, valitettavasti ne hauskimmat autot usein on.

  • Rakastan yöpaitapäiviä – päiviä joina ei käydä suihkussa tai pukeuduta vaan ollaan vaan ja ulkoilemaankin voi lähteä vetämällä takin yöpaidan päälle ja kumpparit jalkaan.

  • Pelkään pimeää vaikka täytän alle kahden viikon päästä 41.

  • Olen aina painanut enemmän kuin mitä ihmiset luulee, näytän siis totuutta kevyemmältä. Sama pätee vaatekaupassa... myyjät tarjoaa mulle lähes poikkeuksetta liian pieniä kokoja – toisaalta olis tylsää jos ne aina tois liian isoja vaatteita.

  • Tykkään olla kotona – ”kotoilija” taitaa olla tähän keksitty uusi sana, mä olen kotoillut koko ei niin pienen ikäni... ravintoloissa, siis niisä iltamestoissa on aina ollut mun mielestä ihan karseeta.

  • Mulla on elämässäni ollut kuusi koiraa, Bernhardinkoira, kolme Irlanninsetteriä, Englanninsetteri ja nyt Parsoni... En taitaisi osata olla ilman. Seuraavaksi meille tullee Laboratorionhoitaja (se on L:n toivomus). Mulle on jopa joskus sanottu et koirat on mulle ihmisiä tärkeempiä... ei ne sitä oo, mutta perheenjäsen toi Koira kyllä on.

  • En pelaa. En pelaa lautapelejä tai tietokonepelejä tai korttipelejä tai mitään pelejä, en edes siis leikkimielisiä ulkoilupelejä. Lasten kanssa pelaan, koska on pakko.

  • Isäni kuolemaan liittyy ratkaisematon rikos.
Miten tän saa tohon sivupalkkiin tai johonkin näkymään?




Kommentit

  1. J:llä on ollut Bernhardilainen. Ja se aina muistelee sitä rakkaudella ja haikeudella. Oli semmonen iso uros, mutta niin kiltti. =)
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tuli läpi! Mä oon jo viikkoja koittanu kommentoida yhteen jos toiseen postaukseen tuloksetta...
      / Älskling

      Poista
    2. Ja nyt mä VIHDOINKIN kerkeen vastaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...