Siirry pääsisältöön

matkaan ennen aamunkoittoa

M terapiaan - kotiin poikien kanssa - terapiaan hakemaan M ja jättämään O - lankakauppaan - terapiaan poimimaan O kyytiin - tossukauppaan kun M:n tearapia tossut on jääneet pieneksi, ei löytynyt - ruokakauppaan - lounaalle Taideopen kanssa - kotiin vaihtamaan M:lle balettivaatteet ja mulle ulkoiluun sopiva asu - M balettiin - me muut joen rantaan ja kävelylle - M baletista - kotikauppaan ostamaan mandariineja kassalla molemmat pojat karkaa ja silmäkulmasta näen muutaman arvostelevan katseen... joku nainen pyörittelee silmiään kun saan jannut kiinni... yrittäkääpä itse pystyä parempaan ilman väkivaltaa... #@!#tana! - kotiin... kello on taas jo melkein neljä - postit - kuitit, tai siis ne kuittien summat L:n exceliin - tanssia ja laulua lasten kanssa - K jäähylle kun puri M:aa - O:lle pussi ranskalaisia ja pelti ja käyttöohjeet, M kiukkuaa jotakin olkkarissa, mutta tulee lopulta mukaan laittamaan ruokaa... - K takas jäähyltä ja pesemään mandariinit, O liittyy seuraan ja kohta meillä on puoli taloa tiskattuna - syömään - siivoa pöytä ja sotkut, tähän ei kukaan vahingossakaan osallistu - lapset kylpyyn - K haluaa kylvystä kakalle ja takas kylpyyn ja kakalle ja takas kylpyyn - O haluaa sänkyyn... lopulta kaksi nuorinta on pestyinä ja puhtaina sängyissään, K ei koskaan saanut kakattua - M:n hiustenpesu - M ylös kylvystä ja rasvaus ja kynsienleikkaus ja hampaidenpesu ja yöpaita - valkataan M:n aamun vaatteet yhdessä - Koira ulos - roskis ulos - pari erää lautapeliä M:n kanssa ...ja lopulta aikaa kirjoittaa, M leikkii edelleen tässä vieressä.

Taideopelle kiitos kahvista! Oli kivaa jutella ja turista...


Snouqualmie Riverin tulvamerkit vuosien varrelta...
K:n housut - Peek, villis - Hanna Andersson, paita - Mini Boden 
Mies ja joki
Ai joku öttiäinen vai?


Siivotaan nää ylimääräiset lehdet tänne jokeen...

Prima Ballerina





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...