Siirry pääsisältöön

matkaan ennen aamunkoittoa

M terapiaan - kotiin poikien kanssa - terapiaan hakemaan M ja jättämään O - lankakauppaan - terapiaan poimimaan O kyytiin - tossukauppaan kun M:n tearapia tossut on jääneet pieneksi, ei löytynyt - ruokakauppaan - lounaalle Taideopen kanssa - kotiin vaihtamaan M:lle balettivaatteet ja mulle ulkoiluun sopiva asu - M balettiin - me muut joen rantaan ja kävelylle - M baletista - kotikauppaan ostamaan mandariineja kassalla molemmat pojat karkaa ja silmäkulmasta näen muutaman arvostelevan katseen... joku nainen pyörittelee silmiään kun saan jannut kiinni... yrittäkääpä itse pystyä parempaan ilman väkivaltaa... #@!#tana! - kotiin... kello on taas jo melkein neljä - postit - kuitit, tai siis ne kuittien summat L:n exceliin - tanssia ja laulua lasten kanssa - K jäähylle kun puri M:aa - O:lle pussi ranskalaisia ja pelti ja käyttöohjeet, M kiukkuaa jotakin olkkarissa, mutta tulee lopulta mukaan laittamaan ruokaa... - K takas jäähyltä ja pesemään mandariinit, O liittyy seuraan ja kohta meillä on puoli taloa tiskattuna - syömään - siivoa pöytä ja sotkut, tähän ei kukaan vahingossakaan osallistu - lapset kylpyyn - K haluaa kylvystä kakalle ja takas kylpyyn ja kakalle ja takas kylpyyn - O haluaa sänkyyn... lopulta kaksi nuorinta on pestyinä ja puhtaina sängyissään, K ei koskaan saanut kakattua - M:n hiustenpesu - M ylös kylvystä ja rasvaus ja kynsienleikkaus ja hampaidenpesu ja yöpaita - valkataan M:n aamun vaatteet yhdessä - Koira ulos - roskis ulos - pari erää lautapeliä M:n kanssa ...ja lopulta aikaa kirjoittaa, M leikkii edelleen tässä vieressä.

Taideopelle kiitos kahvista! Oli kivaa jutella ja turista...


Snouqualmie Riverin tulvamerkit vuosien varrelta...
K:n housut - Peek, villis - Hanna Andersson, paita - Mini Boden 
Mies ja joki
Ai joku öttiäinen vai?


Siivotaan nää ylimääräiset lehdet tänne jokeen...

Prima Ballerina





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...