Siirry pääsisältöön

Wow!


Taas aloitetaan alusta...  elämä on tällaista ”Groundhod Daytä” mutta toisaalta tuntuu ikeesti hyvältä kun jokainen aamu saa uuden mahdollisuuden yrittää taas vähän enemmän ja paremmin... taidan käydä ostamassa korvatulppia ja kokeilla pidentäiskö ne pinnaa. M valvoi taas salaa kymmeneen – poikien Kummisetä K oli meillä esittelemässä ostostaan – ja niinpä mä hiivin ulos makkarista joskus seiskan jälkeen ja jätin prinsessan nukkumaan Ruususen untaan... sanoin en pysty kuvailemaan miten mahtavaa on, että se on vihdoinkin alkanut nukkumaan paremmin, edes meidän sängyssä, edes välillä ja mustakin on tullut noin pääasiallisesti ihan toimintakykyinen enkä enää mene nukkumaan seitsemältä. Olenko mä oikeesti saanut pienen palasen elämääni takaisin?

Ja se Kummisetä K:n lelu... Wow!  Meille kannattaa tulla näitä nelipyöräisiä leluja esittelemään kun tässä talossa on kaikilla perheenjäsenillä arvostus autoja kohtaan vähintäänkin kohdillaan. Mä nyt vaan saan kicksini makeista autoista. Tärkeysjärjestyskin oli Kummisedällä ihan oikea, ensin ostetaan auto ja sit ruvetaan miettimään missä asutaan ja koska muutetaan ja... Ihanaa kun saadaan rakkaat ihmiset takaisin. Koiran rakkaus Kummisetää kohtaan on jotain käsittämätöntä, se vaan istui ja uikutti ja tuijotti Kummisetää ja kävi sylissä ja hyppäs lattialle ja uikutti...

Tää kuva on siis joku internjetin mainoskuva vaan...

Kommentit

  1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.21

    Mä niin haluun joskus jonkun kivan menopelin... Haikeudella palautan kohta isin vara-auton avaimet kun Jn työauto tuli ja joudun taas käyttää omaa.. ;)
    Siis se on jo vanha kun mikä, mutta se voima mikä siitä lähtee kun painaa vähän kaasua! =) Miii love!!!!
    Ne vanhojen ukkojen ilmeet kun luulevat makeilevansa uusien liisingautojensa kaa ja ite suhaa vaan ilman revittelyjä ohi.. ;) No ei ne nuoretkaan sen parempia oo.
    Mikä siinä muuten on että pakko koittaa kisata naista vasten? Varsinkin sillä asenteella että selvä voitto..
    Ha ha sanon mä. ;)

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa3. joulukuuta 2012 klo 10.58

      Se on muuten hassua et täällä ei oo ollenkaan tätä "naisautoilija" juttua vaan aasialainen autoilija sen tilalla ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää