torstai 22. marraskuuta 2012

Kiitospäivän rauhaa


Istuttiin tässä saman pöydän ääressä ja katsottiin videoklippejä aiemmilta vuosilta. Oltiin molemmat yhtä syvän, ja hiljaisen kiitollisia siitä että meidän lapset on jo näin isoja, ja pystyviä, ja omatoimisia. Ei tartte enää säätää pullojen kanssa tai tehdä soseita tai... Ne kaikki osaa istua ja kävellä ja ilmaista itseään ainakin jollakin tasolla. Meidän kolmikko, sisko ja sen veljet – ihanan isoiksi kasvaneita.

Päivällä käytiin M:n kanssa kävelyllä metsässä. M opetti mulle että havupuut on ikivihreitä ja että vanhat puut kaatuu ja kuolee... mä opetin sille että sieniin on parempi olla koskematta. Se kahlas kumppareissaan lätäköt, ja mä kuuntelin ja seurasin mukana – asiaa oli paljon, harvoin on mahdollisuus keskustella kahdestaan ihan rauhassa ja kenenkään keskeyttämättä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.