Siirry pääsisältöön

yöpaitoja ja asuja ja hikoilua


Aamusta lähdettiin poikien kanssa kahville hyvän ystävän kanssa. Matkalla poikettiin koululla... halusin puhua erityisopen kanssa M:n koulupalaverin ajankohdasta ja siitä ketä siellä on JA varoittaa Ms Tiffanya siitä että on vähintäänkin todennäköistä että M saapuu vielä kouluun yöpaidassaan... sen verran hidasta on aamupukeminen, ja kun se nyt vaan haluis – siis M – että mä puen sen. Aikaa on TimeTimerissa 45 minuuttia ja itse pitäis siinä ajassa hakea vaatehuoneesta vaatteet ja pukea ne päälle, toki autan nappien ja kengännauhojen ja vetskarien kanssa...

Mä oikein pukeuduin kun lähdettiin ihmisten ilmoille ja siksi nää asukuvat... nyt oon taas lokoisasti verkkareissa ja fliseessä – sellaisessa vanhassa kamalassa riekaleessa...

Jakku ja farkut - Eddie Bauer, toppi - Ann Taylor, bootsit - Justin


Me leikittiin leikkipaikalla ja kahviteltiin ja käytiin joululahjaostoksilla ja lelukaupassa hypistelemässä ja... Samalla puhuttiin vaihdevuosista ja elämästä yleensä. Mä nimittäin aika vahvasti uskon ja epäilen että mulla on vaihdevuodet... hysterektomiahan niitä voi varhaistaa muuttaessaan munasarjojen verenkiertoa tai jotain... sen verran vallatonta on tää hetkittäinen hikoilu ja päänsäryt ja väsymys ja ... Makkarissa on öisin alle 10C kun muuten on aivan liian kuuma ja autossa ilmastointi täysillä ja mulla kesävaatteet ja... tänään onneksi ilma oli kirpeän kaunis ja ihana.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää