Siirry pääsisältöön

juosten pissitty


Vois kuvitella, että tähän ikään mennessä ihminen olis oppinut tekemään asiat järkevässä järjestyksessä... vaan ei, ei, ei... Sen jälkeen kun M hyppäs bussiin meillä tapahtui seuraavia asioita seuraavassa järjestyksessä:

  • aamiainen
  • aloitan leipomaan omenaleipää
  • lähdetään poikien kanssa juoksemaan – 30 minuuttia työnnän edelläni 40kg painoa ja ”juoksen” ja näytän vastaantulijoista varmasti siltä että olen kuolemaisillani ja olis syytä tilata ambulanssi
  • leivon leivät loppuun ja tyrkkään ne uuniin
  • menen yläkertaan mennäkseni suihkuun mutta päädyn viikkaamaan edellisen viikon pyykit
  • otan leivät ulos uunista
  • venyttelen ja leikin K:n kanssa
  • mennään vastaan M:n bussia
  • syödään lounasta


...nyt mulla on siis alle vartti aikaa käydä suihkussa ja pukea, ja pukea lapsille jotain muuta päälle ja saada ne autoon...

Olisi siis ehkä ollut järkevämpää käydä ensin juoksemassa ja aloittaa leipominen sen jälkeen, sen sijaan että jättää kaiken kesken lähteäkseen juoksemaan, ja käydä suihkussa sillä aikaa kun ne leivät on uunissa... näin olis ehtinyt aloittaa sen pyykkien viikkaamisen ja lopettaa kotiin palattua... suihkussa ei oikein voi käydä vaan vähän.


Kommentit

  1. sanna5. marraskuuta 2012 klo 13.51

    Voi sun juoksukoulusi kanssa. Kuulostaa aika rankalta, varsinkin noiden kärrättävien osalta. Mä vaan mietin, että eikö ole mitään hellävaraisempaa liikuntamuotoa kuin juoksu? Kun oon ymmärtänyt, että et ole vähään aikaan urheillut (vai oonko ymmärtänyt väärin?). Itse joogasin pari vuotta poikain jälkeen, nyt on lisänä hikijumppa ja syvävenyttelyt ja zumba. Ja vieläkin tuntuu välillä ettei kroppa ole se "sama vanha" mikä tosin on tottakin.

    Ainakin zumba voisi olla mahdollista kotona DVD:ltä lasten kanssakin;)

    No, tärkeintä on, että liikuntakärpänen on puraissut. Muista vaatia hierontaa kipeille penikoille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. marraskuuta 2012 klo 19.33

      sanna, älä huoli, en mä ihan soitellen sotaan oo lähtenyt vaan aloitin kävelemällä ja tää on oikeasti tällainen hellä juoksukoulu... ekaa kertaa vaan päätin kokeilla lisäpainoilla, ihan vaan jotta pääsen juoksemaan kun L on Suomessa. Sinänsä nautin enemmän koiran kanssa liikkumisesta vaikka olihan noista seuraa ;)

      Poista
  2. sanna6. marraskuuta 2012 klo 11.24

    Hyvähyvä, varmistin vaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää