Siirry pääsisältöön

narkkari


Onhan mun myönnettävä, että niin harvoina hetkinä kun kykenen katsomaan omaa elämääni jonkun toisen silmin tai vaan asettumaan sen arkisen karmeuden yläpuolelle, niin onhan tää aika huvittavaa. Onhan se koomista olla nelikymppinen kolmen lapsen kotiäiti ja joutua randomiin huumetestiin lääkärissä ja siihen kuppiin pissiessä - labrantädin odottaessa oven ulkopuolella – pojat vetää kilvan sitä samaista vessaa jolla mä istun sen purkkini kanssa. Mun päivät on täynnä komiikkaa, valitettavan usein täysin tahatonta JA jonkun muun aikaansaamaa...

Mun elämä on myös täynnä vaaratilanteita ja tänään huomasin olevani sittenkin äitini tytär... harrastin vähintäänkin luovaa liikennekäyttäytymistä ajaessani vastaantulijan kaistaa aamuruuhkassa - L paheksuu tätä – eli oikeastaan ajoin sen 100m vastaantulijoitten piennarta enkä aiheuttanut vaaraa kenellekään... sakot olisin kyllä saanut ja mahdollisesti löytänyt itseni myös putkasta kahden lapsen kanssa. Normaalit vaaratilanteet liittyy kuumaan hellaan, valuvaan veteen, portaisiin, porrastasanteisiin ja harvemmin siis muhun.

By the way... kahvi on pahaa, koska kahvinkeitin on descaled etikoitu viimeksi kesällä, ennen Kummitäti T:n meille muuttoa... Pojat ”lepäilee” yläkerrassa ja mä olen siivonnut Halloween helyt ja korut pois ja ripustanut tilalle syksyä – lapset maalas ystävän tekemiä taikataikinalehtiä, I-H-A-N-I-A!!!!  M oli sitä mieltä että seuraavaks on pääsiäinen tai ainakin Valentine’s Day. Se oli harmissaan kun lupasin vaan Turkey Dayta... mutta vähän mieliala koheni siitä että kalkkunanmättäjäisistä alkaa joulu ja näin ollen joulun alkuun on meillä kolme viikkoa – ei paha.

Taikataikinalehtiä

Mut on nyt rokotettu... hinkuyskä, jäykkäkouristus ja influenssa. Pitäis vähän säätää vatsataudin jälkeisiä veriarvoja karpalomehulla, muuten kaikki hyvin. Lääkäri sanoi et näytän hyvältä, kivaa että edes jonkun mielestä. Mä sanoin et oon aloittanut juoksemaan. Me ollaan L:n kanssa käyty samalla tohtorilla – kotoisasti Debralla – kymmenen vuotta. Niin ja se huumetesti; sinne saattaa siis joutua jokainen jolla on reseptikipulääkkeitä – narcotics – säännöllisessä käytössä ja siinä katsotaan kahta asiaa a) ettei pissasta löydy muita kivoja huumeita ja b) että sieltä löytyy niitä huumeita joita sieltä pitäiskin löytyä eli etten väärinkäytä tai myy. Kas kummaa läpäisin. Kerran vuodessa tehdään myös huumesoppari jossa lukee mitä syön ja kuinka paljon ja samalla lupaan ilmoittaa jos päädyn käyttämään jotain muitakin huumeita... mun käytöllä tää on oikeesti lähinnä lainsanelema pakko, mutta laki on laki.

Päivän odotushuoneita... lisää vielä tulossa...

Kardiologilla, torstaina 1.11. klo 9:30

Mosaicista oltiin myöhässä ja ne oli jo ovella vastassa... Mosaic, torstaina 1.11. klo 9:50 

 Lakeshore Clinic - meidän "terveyskeskus" torstaina 1.11. klo 10:30
Debran huoneessa odottelemassa Debraa

 Takaisin odotushuoneessa odottelemassa labraa

Matkalla autolle... pitkästä aikaa asukuva    
O:n paita - Mini Boden, housut - Diesel ja tossut - Vans.
K:n  paita - Hanna Andersson, farkut - Gap Jeans ja tossut - Stride Rite.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...