Siirry pääsisältöön

narkkari


Onhan mun myönnettävä, että niin harvoina hetkinä kun kykenen katsomaan omaa elämääni jonkun toisen silmin tai vaan asettumaan sen arkisen karmeuden yläpuolelle, niin onhan tää aika huvittavaa. Onhan se koomista olla nelikymppinen kolmen lapsen kotiäiti ja joutua randomiin huumetestiin lääkärissä ja siihen kuppiin pissiessä - labrantädin odottaessa oven ulkopuolella – pojat vetää kilvan sitä samaista vessaa jolla mä istun sen purkkini kanssa. Mun päivät on täynnä komiikkaa, valitettavan usein täysin tahatonta JA jonkun muun aikaansaamaa...

Mun elämä on myös täynnä vaaratilanteita ja tänään huomasin olevani sittenkin äitini tytär... harrastin vähintäänkin luovaa liikennekäyttäytymistä ajaessani vastaantulijan kaistaa aamuruuhkassa - L paheksuu tätä – eli oikeastaan ajoin sen 100m vastaantulijoitten piennarta enkä aiheuttanut vaaraa kenellekään... sakot olisin kyllä saanut ja mahdollisesti löytänyt itseni myös putkasta kahden lapsen kanssa. Normaalit vaaratilanteet liittyy kuumaan hellaan, valuvaan veteen, portaisiin, porrastasanteisiin ja harvemmin siis muhun.

By the way... kahvi on pahaa, koska kahvinkeitin on descaled etikoitu viimeksi kesällä, ennen Kummitäti T:n meille muuttoa... Pojat ”lepäilee” yläkerrassa ja mä olen siivonnut Halloween helyt ja korut pois ja ripustanut tilalle syksyä – lapset maalas ystävän tekemiä taikataikinalehtiä, I-H-A-N-I-A!!!!  M oli sitä mieltä että seuraavaks on pääsiäinen tai ainakin Valentine’s Day. Se oli harmissaan kun lupasin vaan Turkey Dayta... mutta vähän mieliala koheni siitä että kalkkunanmättäjäisistä alkaa joulu ja näin ollen joulun alkuun on meillä kolme viikkoa – ei paha.

Taikataikinalehtiä

Mut on nyt rokotettu... hinkuyskä, jäykkäkouristus ja influenssa. Pitäis vähän säätää vatsataudin jälkeisiä veriarvoja karpalomehulla, muuten kaikki hyvin. Lääkäri sanoi et näytän hyvältä, kivaa että edes jonkun mielestä. Mä sanoin et oon aloittanut juoksemaan. Me ollaan L:n kanssa käyty samalla tohtorilla – kotoisasti Debralla – kymmenen vuotta. Niin ja se huumetesti; sinne saattaa siis joutua jokainen jolla on reseptikipulääkkeitä – narcotics – säännöllisessä käytössä ja siinä katsotaan kahta asiaa a) ettei pissasta löydy muita kivoja huumeita ja b) että sieltä löytyy niitä huumeita joita sieltä pitäiskin löytyä eli etten väärinkäytä tai myy. Kas kummaa läpäisin. Kerran vuodessa tehdään myös huumesoppari jossa lukee mitä syön ja kuinka paljon ja samalla lupaan ilmoittaa jos päädyn käyttämään jotain muitakin huumeita... mun käytöllä tää on oikeesti lähinnä lainsanelema pakko, mutta laki on laki.

Päivän odotushuoneita... lisää vielä tulossa...

Kardiologilla, torstaina 1.11. klo 9:30

Mosaicista oltiin myöhässä ja ne oli jo ovella vastassa... Mosaic, torstaina 1.11. klo 9:50 

 Lakeshore Clinic - meidän "terveyskeskus" torstaina 1.11. klo 10:30
Debran huoneessa odottelemassa Debraa

 Takaisin odotushuoneessa odottelemassa labraa

Matkalla autolle... pitkästä aikaa asukuva    
O:n paita - Mini Boden, housut - Diesel ja tossut - Vans.
K:n  paita - Hanna Andersson, farkut - Gap Jeans ja tossut - Stride Rite.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää