Siirry pääsisältöön

taas synttärit ilman kakkua


Tänään on vietetty tyttöjen aikaa ostoksilla ja synttäreillä, käyty kuppikakuilla kahvilassa ja ripusteltu jouluvaloja...

Mä olen vuodattanut liikutuksen kyyneleitä seuratessani M:aa synttäreillä sen koulukavereitten kanssa... se leikki, oikeesti leikki ja vuorovaikutti - puhui ja keskusteli ja oli yhdessä.

Oli mahtavaa olla erilaisten kutsuilla, sellaisilla joilla vanhemmat auttaa lapsiaan tarvittaessa toimimaan eikä vaan juo kahvia ja rävellä kännykkäänsä - kyllä täälläkin siis juoruttiin ja vaihdettiin viimeisimmät vinkit - ja joilla kukaan ei kiinnitä huomiota esimerkiksi tähän keskusteluun:
  • Are we having cake next?
  • No, there won’t be cake because B can’t eat dairy or wheat and there would be both dairy AND wheat in a cake.
  • But this IS a Birthday Party and there is ALWAYS cake at Birthday Parties. There NEEDS to be cake next because this is a Birthday Party and it's not a Birthday Party without a cake. There HAS to be cake next...
  • Please calm down, give yourself a couple of deep breaths and we can have cake AFTER the party.

Tai siihen että päivänsankari väsähti ja vetäisi kunnon itku-potku-kiukku-raivot tai että valtaosa lapsista jossakin välissä väsähti ja kaikki hakivat omin keinoin sitä sisäistä rauhaa… M eristäytymällä ensin pallomereen pallojen alle ja sen jälkeen nurkkaan istumaan.

Pojat lähti faijansa kanssa kaatikselle ja sit Ikeaan ostamaan silliä ja tuikkukynttilöitä.



Kommentit

  1. sanna25. marraskuuta 2012 klo 10.24

    Mä haluuuuun tollaiset lahjapaketit. Ihan mielettömän hienot. Ja muutenkin ihanalta näyttää myös pihalta katsottuna teidän kodin joululook.

    Ja mahtavaa edistystä M <3 Voin kuvitella sun fiilikset, kun neitonen minglailee bileissä. Ja oon kyllä samaa mieltä neidin kanssa. Ei voi olla synttäreitä ILMAN kakkua. Missäs ne kynttilät sitten on? Ja jos ei oo kynttilöitä niin ei voi toivoa ja mitkäs synttärit ne sit oikein on?? Kai sieltä ihmemaasta nyt saa jotain, josta voisi kakun väsätä? Vaikka kunnon kaalisiili, jossa lihapullien tilalla olis herkkuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa25. marraskuuta 2012 klo 15.29

      Me ollaan jostakin syystä viime aikoina osuttu tällaisiin kakuttomiin kemuihin ja koska mäkin on M:n kanssa ihan samaa mieltä ollaan kakut syöty sit synttäreiden jälkeen erikseen... onhan täällä kaiken maailman viljattomia vegaanikakkuja eli varmaan sen kakun olis voinut hankkia jos se olis päivänsankarin perheen mielestä ollut tärkeetä.

      Poista
  2. sanna26. marraskuuta 2012 klo 12.22

    ^^Mä en kyllä voi käsittää miksi syntymäpäiväkakku ei olis tärkeää. Mutta mä oonkin vähän kaavoihin kangistunut. Jotenkin vaan tuntuu pahalta lapsen puolesta, jos ei ole kakkua, kun hän on allerginen. Mutta joo, ihana oot kun meette kakulle kemujen jälkeen:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää