Siirry pääsisältöön

keskusteluita Tuhkimon pohjalta


K:n mielestä on aiva käsittämätöntä että Tuhkimon sisarpuolet rikkoo sen mekon, mikään ei voi olla ilkeämpää kuin rikkoa jonkun vaaleanpunainen mekko... tästä on puhuttu pitkin päivää, ja aina palataan siihen kohtaan että ne siskopuolet ihan tosissaan otti ja repi sen mekon riekaleiksi. K on muutenkin meidän tunteellinen herkkis eikä käsitä ollenkaan minkäänlaista epäreiluutta, kohdistui se sitten Tuhkimoon, häneen itseensä tai kehen tahansa muuhun.

O:n mielestä voittaja on kurpitsavaunut ja kunigas järkyttävän pelottava. 

M:n kanssa ollaan keskusteltu kuolemasta... Tuhkimon äidin ja mun. Miksi Tuhkimon äiti kuoli? Kuinka vanha Tuhkimo oli? Olihan se jo aikuinen? Koska mä kuolen ja mitä sit tapahtuu ja miksi mä en tiedä koska mä kuolen ja... Sit me ollaan puhuttu siitä millä perusteella saa tyttö tai poikavauvoja, että kuinka sitä ei itse saa valita mitä sieltä tulee... kuka sen sit päättää? Kohtalo? Taivaanisä? Sattuma? Mä en usko että se niinkään pelkää mun kuolevan – tai toivon ainakin – mä luulen että ongelma on ennemminkin tän asian hallitsemattomuus, se ettei kukaan voi tietää koska kukin kuolee... järjestyksen ja täsmällisyyden puute.

Parhaani mukaan olen vastannut kaikkien kysymyksiin.

Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 14.01

    Meillä neiti itkee, kun katsoo barbileffoja. Noita Disney-leffoja ei olla ees yritetty, pojatkin pelkää kauheasti kaikkea muuta kuin Lauri/Roary kilpa-autoa tai Puuha-Peteä. Palomies Samikin on välillä liikaa. Tosin mäkin kauhistuin kun siinä yksi lapsi tippui kaivoon.

    Mutta johan teillä on keskusteluja käyty. Ja ihan oikeassa nuo kaikki sun lapset ovatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.21

      Tuhkimohan ei oikeesti ole mitenkää pelottava eikä siinä edes käsitellä kovin tunnepitoisesti sitä äitipuolta ja ilkeitä siskoja ja siksi me ollaan sitä uskallettu katsoa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää