Siirry pääsisältöön

keskusteluita Tuhkimon pohjalta


K:n mielestä on aiva käsittämätöntä että Tuhkimon sisarpuolet rikkoo sen mekon, mikään ei voi olla ilkeämpää kuin rikkoa jonkun vaaleanpunainen mekko... tästä on puhuttu pitkin päivää, ja aina palataan siihen kohtaan että ne siskopuolet ihan tosissaan otti ja repi sen mekon riekaleiksi. K on muutenkin meidän tunteellinen herkkis eikä käsitä ollenkaan minkäänlaista epäreiluutta, kohdistui se sitten Tuhkimoon, häneen itseensä tai kehen tahansa muuhun.

O:n mielestä voittaja on kurpitsavaunut ja kunigas järkyttävän pelottava. 

M:n kanssa ollaan keskusteltu kuolemasta... Tuhkimon äidin ja mun. Miksi Tuhkimon äiti kuoli? Kuinka vanha Tuhkimo oli? Olihan se jo aikuinen? Koska mä kuolen ja mitä sit tapahtuu ja miksi mä en tiedä koska mä kuolen ja... Sit me ollaan puhuttu siitä millä perusteella saa tyttö tai poikavauvoja, että kuinka sitä ei itse saa valita mitä sieltä tulee... kuka sen sit päättää? Kohtalo? Taivaanisä? Sattuma? Mä en usko että se niinkään pelkää mun kuolevan – tai toivon ainakin – mä luulen että ongelma on ennemminkin tän asian hallitsemattomuus, se ettei kukaan voi tietää koska kukin kuolee... järjestyksen ja täsmällisyyden puute.

Parhaani mukaan olen vastannut kaikkien kysymyksiin.

Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 14.01

    Meillä neiti itkee, kun katsoo barbileffoja. Noita Disney-leffoja ei olla ees yritetty, pojatkin pelkää kauheasti kaikkea muuta kuin Lauri/Roary kilpa-autoa tai Puuha-Peteä. Palomies Samikin on välillä liikaa. Tosin mäkin kauhistuin kun siinä yksi lapsi tippui kaivoon.

    Mutta johan teillä on keskusteluja käyty. Ja ihan oikeassa nuo kaikki sun lapset ovatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.21

      Tuhkimohan ei oikeesti ole mitenkää pelottava eikä siinä edes käsitellä kovin tunnepitoisesti sitä äitipuolta ja ilkeitä siskoja ja siksi me ollaan sitä uskallettu katsoa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää