L on kuumeessa ja
makaa sängyssä, M on kiukkuinenja väsynyt ja tän keleen ihanan talviaika
systeemin takia yritän pitää laumaa pystyssä tavallista pidempään. Viisaampihan
näkis tässä useammankin potentiaalisen katastrofin, mutta musta on tullut
ilmeisesti puolisokee urpo tai sit mä en oo koskaan ollutkaan kovin fiksu...
Ensin katsotaan
telkkaria, pojat riehuu ja M haluaa olla vain sylissä – 1.varoitusmerkki
Kun ohjelma
loppuu valutaan alakertaan iltapalalle, M haluaa oikeastaan mitä tahansa paitsi
sitä mitä on tarjolla – 2. varoitusmerkki – ja kiukuttelee pöydässä syömättä
mitään.
Käsken pojat
kylpyyn ja M haluu kans, mutta ei nopeeseen vaan pitkään kylpyyn, mä näen miten
sitä nyppii ajatus siitä et oon jumissa laittamassa poikia nukkumaan – 3. varoitusmerkki – ja se roikkuu K:n paidankauluksessa eikä päästä sitä yläkertaan.
Riisun poikia ja taustalla M riisuu itse
itsensä, se yrittää rynniä mun ohi ja työntää mua ja poikia sivuun, pyydän
odottamaan vuoroaan ja se vaan jatkaa – 4. varoitusmerkki.
Kylvyssä se
kaataa sangollisen saippuavettä K:n niskaan, kohauttaa olkiaan ja sanoo ”sori”
kun käsken, ei edes katso ja lappaa seuraavan ämpärillisen kylppärin lattialle – 5. varoitusmerkki.
(ehkä mä alitajuisesti
tiesin mitä on tulossa koska missään välissä en korottanut ääntäni, ollut
kärsimätön tai suuttunut)
Muistutan –
edelleen siis hämmästyttävän rauhallisena – että vesi pysyy mieluiten siellä
ammeessa, ja nostan itkevän O:n pois kylvystä. Leikkaan O:n kynnet ja laitan
sen potalle, kun se kerran haluaa... Huomaan lattialla uuden vesilätäkön ja
käsken M:n pois kylvystä, kiedon sen pyyhkeeseen ja istutan kylppärin
tasolle... leikataan kynnet – M muistuttaa että ne pitää leikata oikeessa
järjestyksessä, K leikkii ammeessa ja O istuu potalla, O pissaa pottaan – ekaan kertaan
ihan tietoisesti – ja mä aloitan ihan hillittömät juhlat...
Tämä pissajuhla
siinä potalla ajaa neidin rajan yli ja alkaa se klassinen kaksveen
itkupotkumähaluuuuunsitätätätota -tyylin raivariulina neljä ja puolivuotiaalla...
sitä raivoa jatkuu sen ajan kun haen palkan pissaajalle, selitän sen veljelle
et ekaks pitää pissata pottaan jos haluaa namin, leikkaan sen saman veljen
kynnet, pesen molempien ja siinä sivussa meuhkaavan M:nkin hampaat, laitan
pojille vaipat ja pyjamat, suljen oven raivottaren nenän edestä luvaten sille
että se pääsee syliin heti kun pojat on sängyssä... heitän sen ulos poikien
huoneesta neljästi ja kannan omaan huoneeseen... lopulta saan sanottua
hyväntuulisille jätkille hyvät yöt ja annettua niille kirjat. M raivoaa ja
ulisee oven ulkopuolella lattialla. Haetaan yhdessä yöpaita, pyydän pukemaan
sen päälle sillä aikaa kun haen sen peiton ja tyynyn meidän sängystä ja huuto
yltyy taas koska se ei saa nukkua eikä edes kulemma ikinä haluis nukkua meidän
sängyssä... Uninen L kysyy mitä se ulvoo... palaan takaisin, heitän tyynyn ja
peiton sänkyyn ja heijaan nyyhkyttävää lasta sylissäni varttitunnin. Siinä
samalla hoidetaan iltarukouksia ja hyviä öitä ja tonttujuttuja ja pusuja ja
jutellaan siitä kuinka L on kuumeinen ja nukkuu... sovitaan että lasketaan
kymmeneen ja hän menee sänkyyn. Alkaa uusi itku siitä ettei L tule, kun se aina
tulee heti mun jälkeen ja se on SÄÄNTÖ. Lähden hakemaan musiikkia sille ja palaan
takaisin, se itkee edelleen koska asia meni väärin. Käyn kurkkaamassa potilasta
ja takaisin palatessani löydän M:n pelaamasta puhelimella. Muistutan että on
nukkumaanmeno aika ja se itkee taas...
Onneksi näitä iltoja on nykyään
harvemmin. Saa nähdä miten M pärjää sen ajan kun L on Suomessa, miten se kestää
sen että mut pitää vaan koko ajan jakaa.
Onnea pottapissasta. Siitä se lähtee!! Ja huhhuh noita iltoja. Aina välillä se vaan vääjäämättä menee siihen, että ilman itkua ei vaan voi saada kaikkia nukkumaan. Mutta täytyy kyllä hattua nostaa sun rauhallisuudelle, mulla ois varmaan jo ekan vesivahingon jälkeen alkanut pinna kiristyä - isosti!
VastaaPoistaKiitos! Tuskin tästä vielä tapa tulee, mutta nyt on ainakin saatu "established" se että potalla käynnistä saa karkkia ;)Jos pojat olis aiheuttaneet tän tapahtumien ketjun olisin varmaan hermostunutkin, mutta M:n kanssa ei vaan auta muu kuin pysyä itse rauhallisena, sellaisena järkähtämättömänä kalliona.
PoistaHuh, hankalalta kuulostaa, vielä kun illat menee puoliteholla toisen sairastaessa. Mietin hirveästi miten etenisi näissä pottailuissa, kun toiselle ei ole vielä tullut sitä vahinkoakaan, toinen kyllä osaa mennä potalle mutta ei pyydä sitä. Ainoastaan kun ollaan nakuna kylvyssä osaa hän mennä itse, eli pitäisi varmaan kokeilla olla ilman vaippaa..., en vain jaksa ajatusta sotkuista ensin yhden ja sitten toisen kanssa, olen odotellut josko se toinenkin sieltä pian.
VastaaPoistaEmpatian harjoittelusta M:n kanssa vielä. Sekin kuulostaa hankalalta. Onko mitään mikä hänestä tuntuu ikävältä, ja voisi sitten teroittaa jotenkin tyyliin että nyt veljestä tuntuu samalta kun sinusta silloin ja silloin?
Meillä tämä on ajankohtaista 2.5-vee kansalaisilla heidän ymmärrystasollaan, todella painotan miten veljeen mahtaa sattua ja miltä se tuntuu kun toinen heitti häntä palikalla, vaikka yleensä yritämme olla hirveästi voivottelematta jos on vain pikkuhaverista kysymys. Toki ymmärtävät että toiseen sattuun kun sehän oli tarkoituskin, mutta se empatia..
Me mennään ihan täysin vapaaehtoisuusperiaatteella ja toisaalta toivon että satais homma tehtyä yksi kerrallaan kun musta taas tuntuu täysin kohtuuttomalta varautua kahden vahinkoihin ja kiireisiin pissahätiin ja... en tiedä, ehkä ne on vaipoissa kunnes muuttavat pois kotoa :)
Poista