sunnuntai 18. marraskuuta 2012

itse valitsisin äitinä toisin


Me katsottiin eilen illalla yhtä meidän lempisarjoista – mehän ei oikeesti katsota telkkaria oikeastaan ollenkaan – ja TAAS kerran se oli aika koskettava tai mä samaistuin voimakkaasti taas siihen samaan roolihahmoon kuin aina ennenkin...

Siinä mä istuin sohvassa ja itkin omaa suruani ja mietin miten mutsi ei kesällä tehnyt elettäkään tullakseen apuun kun mä sairastuin ja meillä oli apuna ensin Kummisetä A ja sit Kummitäti T ja lopulta L omaishoidonvapaalla. Telkkusarjassa lapsen hädän ohitti jonkun munuaiskivet, tosielämässä se tais olla ne omat kesäsuunnitelmat. Joku muu olis saattanut valita toisin, pakata laukkunsa ja tulla paikalle, pyydettiin tai ei. Ei niin, että mä oikeesti olisin edes odottanut että se olis tullut hätiin, eihän se ole koskaan ennenkään tosipaikan tullut kättänsä ojentanut vaan aina se on ollut Anoppi joka meitä on auttanut silloin kun apua on tosissaan tarvittu. Mä en koskaan unohda sitä kuin Anoppi piti huolta siitä että mulla silloin aikanaan oli aina tuoreita liljoja sairaalaan yöpöydällä - kuukausia.

Nyt kun L oli viikon Suomessa, ne oli Anopin mukaan pakannut kamansa ja painelleet jonnekin Aasiaan... kieltämättä tulee mieleen että ihan karkuunko lähtivät, etteivät vaan vahingossa törmää. Ensinhän Mutsi oli yrittänyt Anopille sanoa että se ei saa maksaa poikansa lentolippua. Nopeesti ajateltuna sattumaa, vaan kun tää ei tosiaankan ole eka kerta kun ne sujuvasti poistuu ulkomaille kun eivät erityisesti halua tavata.



2 kommenttia:

  1. On karua,jos apu ei tule taholta, josta toivoisi.
    Jos joutuu pettymään omiinsa. Se kirvelee aika pahasti.
    Jotenkin aina ajattelisi, että apu on jollain tavalla sidoksissa verisukulaisuuteen, se automaattinen, vilpitön ja välitön apu- mutta ihan niin se ei kyllä taida mennä.
    Onneksi apua löytyy sitten tuon verisukulaisuuden ulkopuolelta.
    Jotenkin siinä on sitten erilainen, ja kovin väkevä tunne mukana, siinä.

    On paljon se,että itse valitsisit toisin.
    Paukkuja alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.