Siirry pääsisältöön

vanhempainilta


Eilen SNAPS:n vanhempainillassa kuultu vitsi joka valitettavasti kyllä vielä naurattikin...

Mistä tietää että jonkun lapsi on autistinen?
Siitä kun vanhemmat hehkuttaa innoissaan, että lapsi on oppinut valehtelemaan.

Oli ihan hyödyllinen ilta, aiheena kommunikaatio ja tuli kyllä muutama asia vastaan joihin meillä kotona vois kiinnittää huomiota...
  • M:n reaktioaika puheeseen ON pitkä ja sille pitäis aina muistaa antaa riittävästi aikaa reagoida. Jos tilanteeseen puuttuu liian nopeasti alkaa se prosessointi taas alusta ja siksi tilanne ei etene.
  • Tilanteeseen pitäis yrittää puuttua ja tarjota parempia ratkaisumalleja ENNEN kuin ollaan siinä pisteessä missä itketään ja potkitaan ja tönitään ja heitellään tavaroita – Helpommin sanottu kuin tehty kun näitä kuitenkin ON kolme.
  • Telkkua opetusmielessä katsottaessa sitä ei tarvitse laskea ns. ”screen timeksi”
Paikalla oli muutamia tuttuja ja sit paljon uusia ihmisiä... me kun ei päästä juuri muita vanhempia näkemään kun lapset kulkee bussilla.

M:n asioita noin muuten... eilen kokeiltiin fyssarin kanssa M:lle ortooseja - onks tää oikee sana? Sellaisia erityispohjallisia korjaamaan jalkojen virheellistä asentoa - ja todettiin että kyllä ne pitäis tolle tytölle tilata ja perjantaina mennään lääkäriin hakemaan resepti, jotta saadaan tilaus eteenpäin.

M ja Koira


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...