perjantai 16. marraskuuta 2012

jo joutuu ilta


Miten syödään keksejä avokeittiössä kahden kaksivuotiaan suden huomaamatta? Vastaus – ei syödä... ne haistaa sen sokerin ainakin sadan kilometrin päähän ja parveilee heti keittiössä... joko jaat ruokasi tai et syö. Ruokakomerossa oon joskus onnistunut syömään salaa, silloinkin joku hakkas ovea ja kurkkas mun suuhun kun tulin ulos...

Meidän neulontaryhmän kokoonpano vaihtelee aloittelijoista hifistelijöihin. Mä en ole aloittelija... osaan neuloa erilaisia neulekuvioita, villapaitoja, sukkia, lapasia, pipoja, myssyjä jne. Osaan poimia pudonneet silmukat ja opetan mielelläni aloittelijoita ihan perustaidoissa, oon sellainen kotimartta eli tavallinen neuloja. Tavallisen kaupan lanka ja ne ihan tavalliset puikot kelpaa, en käy neuleretriiteissä tai kursseilla... Eilen oli hifistelijöiden ilta. Siinä vaiheessa kun muut neulojat puhui kuinka ne ei ikinä vois ostaa lankaa jossa on akryyliä, kun kutovat vaan käsin kehrätystä alpakanvillasta tehtyä, pikkupadassa värjättyä erityistä lankaa kun kyllähän se halpa lanka tuntuu jo käsiinkin niin pahalta , mä tungin omaa kudintani vaivihkaa pöydän alle...  sillä sitä se on, halpaa akryylisekoitetta, ja autotallissa on samaa lankaa odottamassa M:n kaulahuivin kutomista...



Mulla on L:lle ilouutisia kun se tulee kotiin... M:n jalka on kasvanut ja KAIKKI kengät on liian pieniä – liioittelen, on sillä sentään Pääopen tyttären vanhat kumpparit. Lasten vaatteita voi ostaa halvalla edullisesti – täällä jopa sellaisia, jotka voi jopa pestä ja käyttää uudestaan useampaan kertaan. Hyviä ja halpoja kenkiä ei sen sijaan ole kukaan vielä keksinyt ja tolla lapsella kun on väärän vänkyrät sääret ja nilkat ja jalkapohjatkin ihan väärät... sillä on pakko olla ihan hyvät jalkineet, että sillai. Päästään viikonloppuna vinguttamaan kenkäkauppaan. Mä jo sieluni silmin kuinka jetlagin kourissa kärvistelevä L pomppii riemusta... säästäminen kun meillä AINA kaatuu kasvaviin jalkoihin tai haljenneeseen tuulillasiin tai puhjenneeseen renkaaseen – näissä nelivetoisissa kun on se kiva puoli että sen yhden rikkoutuneen tilalle ei osteta yhtä uutta rengasta, vaan neljä. Muutoin menee koko auto rikki - tai johonkin muuhun yllättävään... Eihän ne kengät nyt NIIN kalliita ole, mutta olis ollut kivaa jos lapsen jalat – jotka kasvaa keskimäärin kerran tai kaksi vuodessa – olisivat kasvaneet vasta tammikuussa tai helmikuussa. M:n jalat on siis aina kasvaneet pyrähdyksissä, parhaimmillaan sillä oli yli vuoden saman kokoiset kengät ja sit mentiinkin kuukaudessa muutama koko ylöspäin.

Kiitos Marikan mun päässä soi ja soi ja soi...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.