Siirry pääsisältöön

jo joutuu ilta


Miten syödään keksejä avokeittiössä kahden kaksivuotiaan suden huomaamatta? Vastaus – ei syödä... ne haistaa sen sokerin ainakin sadan kilometrin päähän ja parveilee heti keittiössä... joko jaat ruokasi tai et syö. Ruokakomerossa oon joskus onnistunut syömään salaa, silloinkin joku hakkas ovea ja kurkkas mun suuhun kun tulin ulos...

Meidän neulontaryhmän kokoonpano vaihtelee aloittelijoista hifistelijöihin. Mä en ole aloittelija... osaan neuloa erilaisia neulekuvioita, villapaitoja, sukkia, lapasia, pipoja, myssyjä jne. Osaan poimia pudonneet silmukat ja opetan mielelläni aloittelijoita ihan perustaidoissa, oon sellainen kotimartta eli tavallinen neuloja. Tavallisen kaupan lanka ja ne ihan tavalliset puikot kelpaa, en käy neuleretriiteissä tai kursseilla... Eilen oli hifistelijöiden ilta. Siinä vaiheessa kun muut neulojat puhui kuinka ne ei ikinä vois ostaa lankaa jossa on akryyliä, kun kutovat vaan käsin kehrätystä alpakanvillasta tehtyä, pikkupadassa värjättyä erityistä lankaa kun kyllähän se halpa lanka tuntuu jo käsiinkin niin pahalta , mä tungin omaa kudintani vaivihkaa pöydän alle...  sillä sitä se on, halpaa akryylisekoitetta, ja autotallissa on samaa lankaa odottamassa M:n kaulahuivin kutomista...



Mulla on L:lle ilouutisia kun se tulee kotiin... M:n jalka on kasvanut ja KAIKKI kengät on liian pieniä – liioittelen, on sillä sentään Pääopen tyttären vanhat kumpparit. Lasten vaatteita voi ostaa halvalla edullisesti – täällä jopa sellaisia, jotka voi jopa pestä ja käyttää uudestaan useampaan kertaan. Hyviä ja halpoja kenkiä ei sen sijaan ole kukaan vielä keksinyt ja tolla lapsella kun on väärän vänkyrät sääret ja nilkat ja jalkapohjatkin ihan väärät... sillä on pakko olla ihan hyvät jalkineet, että sillai. Päästään viikonloppuna vinguttamaan kenkäkauppaan. Mä jo sieluni silmin kuinka jetlagin kourissa kärvistelevä L pomppii riemusta... säästäminen kun meillä AINA kaatuu kasvaviin jalkoihin tai haljenneeseen tuulillasiin tai puhjenneeseen renkaaseen – näissä nelivetoisissa kun on se kiva puoli että sen yhden rikkoutuneen tilalle ei osteta yhtä uutta rengasta, vaan neljä. Muutoin menee koko auto rikki - tai johonkin muuhun yllättävään... Eihän ne kengät nyt NIIN kalliita ole, mutta olis ollut kivaa jos lapsen jalat – jotka kasvaa keskimäärin kerran tai kaksi vuodessa – olisivat kasvaneet vasta tammikuussa tai helmikuussa. M:n jalat on siis aina kasvaneet pyrähdyksissä, parhaimmillaan sillä oli yli vuoden saman kokoiset kengät ja sit mentiinkin kuukaudessa muutama koko ylöspäin.

Kiitos Marikan mun päässä soi ja soi ja soi...


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää