Miten syödään keksejä avokeittiössä kahden kaksivuotiaan suden huomaamatta?
Vastaus – ei syödä... ne haistaa sen sokerin ainakin sadan kilometrin päähän ja
parveilee heti keittiössä... joko jaat ruokasi tai et syö. Ruokakomerossa oon
joskus onnistunut syömään salaa, silloinkin joku hakkas ovea ja kurkkas mun
suuhun kun tulin ulos...
Meidän neulontaryhmän kokoonpano vaihtelee aloittelijoista hifistelijöihin.
Mä en ole aloittelija... osaan neuloa erilaisia neulekuvioita, villapaitoja,
sukkia, lapasia, pipoja, myssyjä jne. Osaan poimia pudonneet silmukat ja opetan
mielelläni aloittelijoita ihan perustaidoissa, oon sellainen kotimartta eli
tavallinen neuloja. Tavallisen kaupan lanka ja ne ihan tavalliset puikot
kelpaa, en käy neuleretriiteissä tai kursseilla... Eilen oli hifistelijöiden
ilta. Siinä vaiheessa kun muut neulojat puhui kuinka ne ei ikinä vois ostaa
lankaa jossa on akryyliä, kun kutovat vaan käsin kehrätystä alpakanvillasta
tehtyä, pikkupadassa värjättyä erityistä lankaa kun kyllähän se halpa lanka
tuntuu jo käsiinkin niin pahalta , mä tungin omaa kudintani vaivihkaa pöydän
alle... sillä sitä se on, halpaa akryylisekoitetta,
ja autotallissa on samaa lankaa odottamassa M:n kaulahuivin kutomista...
Mulla on L:lle ilouutisia kun se tulee kotiin... M:n jalka on kasvanut ja
KAIKKI kengät on liian pieniä – liioittelen, on sillä sentään Pääopen tyttären
vanhat kumpparit. Lasten vaatteita voi ostaa halvalla edullisesti –
täällä jopa sellaisia, jotka voi jopa pestä ja käyttää uudestaan useampaan
kertaan. Hyviä ja halpoja kenkiä ei sen sijaan ole kukaan vielä keksinyt ja
tolla lapsella kun on väärän vänkyrät sääret ja nilkat ja jalkapohjatkin ihan
väärät... sillä on pakko olla ihan hyvät jalkineet, että sillai. Päästään
viikonloppuna vinguttamaan kenkäkauppaan. Mä jo sieluni silmin kuinka jetlagin
kourissa kärvistelevä L pomppii riemusta... säästäminen kun meillä AINA kaatuu
kasvaviin jalkoihin tai haljenneeseen tuulillasiin tai puhjenneeseen renkaaseen
– näissä nelivetoisissa kun on se kiva puoli että sen yhden rikkoutuneen
tilalle ei osteta yhtä uutta rengasta, vaan neljä. Muutoin menee koko auto
rikki - tai johonkin muuhun yllättävään... Eihän ne kengät nyt NIIN kalliita
ole, mutta olis ollut kivaa jos lapsen jalat – jotka kasvaa keskimäärin kerran
tai kaksi vuodessa – olisivat kasvaneet vasta tammikuussa tai helmikuussa. M:n
jalat on siis aina kasvaneet pyrähdyksissä, parhaimmillaan sillä oli yli vuoden
saman kokoiset kengät ja sit mentiinkin kuukaudessa muutama koko ylöspäin.
Kiitos Marikan mun päässä soi ja soi ja soi...
Kommentit
Lähetä kommentti