Siirry pääsisältöön

rapsakka nurmi totes K

Viikonlopuista ilman L:llää tai siis ilman sitä aviopuolisoa ja isää tulee helposti pitkiä ja tylsiä... kaikki viettää perheaikaa ja seuraa ei ole, ohjelma on revittävä ihan vaan omasta päästä ja mietittävä miten päivän saaparhaiten kulumaan...


Pikkupakkasessa Koiran ja K:n kanssa heti aamusta, loput kaksi katsoo sisällä lämppärin edessä telkkua...



Puistossa ennen auringonlaskua... lämöasteita +5-6C. Tää on siis meidän mailla ihan käypä puistoasu talvisäässä... 

Ja siinä välissä käytiin kaupoissa ja lounaalla... sain ehkä - best compliment ever - siinä lounasta syödessä kun keski-ikäinen, selkeästi lapseton mies tuli erikseen sanomaan että mulla on ehkä parhaiten käyttäytyvimmät lapset mitä hän on koskaan missään nähnyt ja että se on kyllä ihan puhtaasti lasten äidin ansiota... Kauniisti kiitin, hymyilin onnellisena ja jätin kertomatta ettei tää aina ihan näin seesteisesti mene.

Nyt odotellaan mun lääkekellon kilahdusta ja sit alkaa M:n ja mun leffailta Tuhkimon parissa... popcornit ja karkit odottaa... 



Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 13.25

    Voi järjetön kuinka suloinen tyttönen sulla onkaan <3 Ihana outfit!!

    Ja kuinka oikeassa olikaan tuo mies ja ihana, että näki vaivaa antaakseen sinulle palautetta. Niin ja juuri noinhan sen pitää mennäkin, jos ei ole kivaa sanottavaa, niin voi olla hiljaa. Mutta kiitos kantaa kauas ja auttaa taas sellaisessa "ei-ihan-unelmakäyttäytymistä"-tilanteessa:)

    Mäkin koin samanlaisen tunteen perheuinnin saunassa koko kolmikon kanssa, kun eräs yhden lapsen kanssa ollut äiti katseli koplaani ja totesi, että ovatpa nuo sinun lapset niin kovin rauhallisia;) Olin juuri puoli tuntia jännittänyt sydän syrjällään altaassa, että saanko kaikki pidettyä hengissä ja niin minäkin kiitin kauniisti ja olin koko loppuillan onnellinen saamastani palautteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.27

      M on varsinainen pukeutuja :) Ihmisten ystävälliset sanat lämmittää pitkään...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää