Siirry pääsisältöön

rapsakka nurmi totes K

Viikonlopuista ilman L:llää tai siis ilman sitä aviopuolisoa ja isää tulee helposti pitkiä ja tylsiä... kaikki viettää perheaikaa ja seuraa ei ole, ohjelma on revittävä ihan vaan omasta päästä ja mietittävä miten päivän saaparhaiten kulumaan...


Pikkupakkasessa Koiran ja K:n kanssa heti aamusta, loput kaksi katsoo sisällä lämppärin edessä telkkua...



Puistossa ennen auringonlaskua... lämöasteita +5-6C. Tää on siis meidän mailla ihan käypä puistoasu talvisäässä... 

Ja siinä välissä käytiin kaupoissa ja lounaalla... sain ehkä - best compliment ever - siinä lounasta syödessä kun keski-ikäinen, selkeästi lapseton mies tuli erikseen sanomaan että mulla on ehkä parhaiten käyttäytyvimmät lapset mitä hän on koskaan missään nähnyt ja että se on kyllä ihan puhtaasti lasten äidin ansiota... Kauniisti kiitin, hymyilin onnellisena ja jätin kertomatta ettei tää aina ihan näin seesteisesti mene.

Nyt odotellaan mun lääkekellon kilahdusta ja sit alkaa M:n ja mun leffailta Tuhkimon parissa... popcornit ja karkit odottaa... 



Kommentit

  1. Voi järjetön kuinka suloinen tyttönen sulla onkaan <3 Ihana outfit!!

    Ja kuinka oikeassa olikaan tuo mies ja ihana, että näki vaivaa antaakseen sinulle palautetta. Niin ja juuri noinhan sen pitää mennäkin, jos ei ole kivaa sanottavaa, niin voi olla hiljaa. Mutta kiitos kantaa kauas ja auttaa taas sellaisessa "ei-ihan-unelmakäyttäytymistä"-tilanteessa:)

    Mäkin koin samanlaisen tunteen perheuinnin saunassa koko kolmikon kanssa, kun eräs yhden lapsen kanssa ollut äiti katseli koplaani ja totesi, että ovatpa nuo sinun lapset niin kovin rauhallisia;) Olin juuri puoli tuntia jännittänyt sydän syrjällään altaassa, että saanko kaikki pidettyä hengissä ja niin minäkin kiitin kauniisti ja olin koko loppuillan onnellinen saamastani palautteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M on varsinainen pukeutuja :) Ihmisten ystävälliset sanat lämmittää pitkään...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...