Siirry pääsisältöön

ei kummempaa, oikeastaan aika ihanaa


Hyvää maanantaihuomenta! Tänään on se aamu kun eilisillasta asti on ollut se tunne, että tänään piti tehdä jotakin, mutta en kerta kaikkiaan muista mitä ja kalentereissa – kyllä, niitä on kaksi – ei ole mitään tavallista arkea kummempaa... koulu, terapia, terapia, leikkideitti... joku varmaan joskus soittaa ja kertoo mitä jäi tekemättä, menemättä, viemättä tai tuomatta.

Aamiaisella meidän neljäjapuolvee ilahdutti mua keskustelemalla vohvelinsyönnin välissä asiantuntevasti maan pyörimisestä akselinsa ympäri ja auringon ympäri ja... tietääkö ton ikäiset normaalisti jo näin paljon? K kiipesi mun tuolille, rutisti takaapäin ja ilmoitti olevansa mun apina ja O näytti yhtä uniselta kuin aina aamuisin, syödessään omat vohvelinsa unipussi toisessa kädessä – Ei, ei se enää unipussissa nuku, se pussi on sen ”tutu” rätti, rättönen... tärkeä kaveri. Miten mua on siunattu näin ihanilla ja älykkäillä lapsilla?

Seuraavaksi nakkaan M:n bussiin, laitan itselleni toisen kupillisen kahvia ja vähän aamiaista...

Sammakoiden syyskurnutus kuuluu sisälle asti... 

Vohveleita, vaahterasiirappia, tuoreita vadelmia ja munakokkelia


Kommentit

  1. sanna5. marraskuuta 2012 klo 13.54

    Ihanan näköinen aamupala!! Mäkin sain viikonloppuna veljenvaimon paistamia vohveleita, oli kyllä ihana herätys:)

    Teidän M:lle varmaan jää enemmän päähän kuin monelle samanikäiselle, mutta meilläkin aina välillä neitiviisvee laukaisee sellaisia faktoja, että alan itsekin ihmetellä, että mistä se on kuullut. Onnea on viisaat lapset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. marraskuuta 2012 klo 19.35

      En mä tiedä jääkö sitä tietoa enemmän, mutta lähinnä yllättävää tietoa. Mä en jotenkin osannut ajatella että kuunkierto ja aurinkokunta jaksais sitä kiinnostaa... Onnea ON fiksut lapset!

      Poista
  2. Anonyymi6. marraskuuta 2012 klo 1.10

    Oon mie kyllä laiska (ja huono) äiti, ei meillä KOSKAAN syödä vohveleita aamupalaksi. sunnutaina on sentään riisipuuroa...
    Meidänkin muksutkin selittävät toisilleen miksi on pimeää ja toinen sitte selittää "kun maapallo pyörii akselinsa ympäri..." Mutta nämähän vain apinoivat meidän vanhempien vastauksia, mutta osaavat kyllä tuon miksi-taudin siivittämänä kysellä mitä kinkkisempiä juttuja. Ei meinaa tämän äiti äly aina riittää :).
    Muruset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. marraskuuta 2012 klo 6.49

      Mä voin lohduksi paljastaa että noi on pakasteesta :) Pannareita jaksan kyllä usein aamuisin laittaa kun ne tulee niin äkkiä...

      Odota vaan... meillä puhutaan kuolemasta ja lasten saannista ja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää