Siirry pääsisältöön

ei kummempaa, oikeastaan aika ihanaa


Hyvää maanantaihuomenta! Tänään on se aamu kun eilisillasta asti on ollut se tunne, että tänään piti tehdä jotakin, mutta en kerta kaikkiaan muista mitä ja kalentereissa – kyllä, niitä on kaksi – ei ole mitään tavallista arkea kummempaa... koulu, terapia, terapia, leikkideitti... joku varmaan joskus soittaa ja kertoo mitä jäi tekemättä, menemättä, viemättä tai tuomatta.

Aamiaisella meidän neljäjapuolvee ilahdutti mua keskustelemalla vohvelinsyönnin välissä asiantuntevasti maan pyörimisestä akselinsa ympäri ja auringon ympäri ja... tietääkö ton ikäiset normaalisti jo näin paljon? K kiipesi mun tuolille, rutisti takaapäin ja ilmoitti olevansa mun apina ja O näytti yhtä uniselta kuin aina aamuisin, syödessään omat vohvelinsa unipussi toisessa kädessä – Ei, ei se enää unipussissa nuku, se pussi on sen ”tutu” rätti, rättönen... tärkeä kaveri. Miten mua on siunattu näin ihanilla ja älykkäillä lapsilla?

Seuraavaksi nakkaan M:n bussiin, laitan itselleni toisen kupillisen kahvia ja vähän aamiaista...

Sammakoiden syyskurnutus kuuluu sisälle asti... 

Vohveleita, vaahterasiirappia, tuoreita vadelmia ja munakokkelia


Kommentit

  1. sanna5. marraskuuta 2012 klo 13.54

    Ihanan näköinen aamupala!! Mäkin sain viikonloppuna veljenvaimon paistamia vohveleita, oli kyllä ihana herätys:)

    Teidän M:lle varmaan jää enemmän päähän kuin monelle samanikäiselle, mutta meilläkin aina välillä neitiviisvee laukaisee sellaisia faktoja, että alan itsekin ihmetellä, että mistä se on kuullut. Onnea on viisaat lapset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa5. marraskuuta 2012 klo 19.35

      En mä tiedä jääkö sitä tietoa enemmän, mutta lähinnä yllättävää tietoa. Mä en jotenkin osannut ajatella että kuunkierto ja aurinkokunta jaksais sitä kiinnostaa... Onnea ON fiksut lapset!

      Poista
  2. Anonyymi6. marraskuuta 2012 klo 1.10

    Oon mie kyllä laiska (ja huono) äiti, ei meillä KOSKAAN syödä vohveleita aamupalaksi. sunnutaina on sentään riisipuuroa...
    Meidänkin muksutkin selittävät toisilleen miksi on pimeää ja toinen sitte selittää "kun maapallo pyörii akselinsa ympäri..." Mutta nämähän vain apinoivat meidän vanhempien vastauksia, mutta osaavat kyllä tuon miksi-taudin siivittämänä kysellä mitä kinkkisempiä juttuja. Ei meinaa tämän äiti äly aina riittää :).
    Muruset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa6. marraskuuta 2012 klo 6.49

      Mä voin lohduksi paljastaa että noi on pakasteesta :) Pannareita jaksan kyllä usein aamuisin laittaa kun ne tulee niin äkkiä...

      Odota vaan... meillä puhutaan kuolemasta ja lasten saannista ja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää