ilmassa odotusta

Siellä se nyt istuu lentokoneessa matkalla Islantiin ja sieltä tänne...  K katsoo tästä keittiön puolelta Tuhkimoa, kun ne sen siskot on niin ilkeitä ettei sitä voi kovin läheltä edes katsella... M:lla tulee kohta kiire kun se tossa haaveilee kaakaonsa kanssa ja koulubussi tulee parinkymmenen minuutin päästä.

Ensi torstaina on Kiitospäivä ja koko tuleva viikko tähtää vain siihen... ei balettia, terapeutteja lomalla... Kiitospäivä on joulun ohella vuoden suurin juhla ja mukava startti joulunajalle. Kalkkunaa ja bataattia ja karpalohyytelöä ja perunoita ja kastiketta ja kalkkunantäytettä ja kurpitsapiirasta ja pähkinäpiirasta ja omenapiirakkaa... meidän tärkein ruokajuhla. Suomessa vastaava on joulu.

Mä oon salaa tyytyväinen siitä että saadaan hetken tauko menemiseen ja terapioihin ja vielä salaisemmin odotan tammikuuta ja sitä et me käydään Klinikalla kahdesti viikossa ja lisäks psykologilla... nyt meillä on siellä – siis Klinikalla – kymmenen aikaa jokainen viikko... se on uuvuttavan paljon. Toki osa niistä on sitä varautumista siihen tammikuiseen pudotukseen - intensiiviterapiaa, mutta sitä suuremmalla syyllä, mä en muuta teekään kuin istu siellä tai aja sinne tai sieltä...

Pojat on innoissaan menossa tänään Taideopelle opekokoukseen – niin mäkin. Sivusilmällä lueskelen agendaa... eipä mulla itsellä sen kummempaa asiaa ole. Tää on ollut aika yksinäinen viikko... ei olla kauheesti ehditty edes treffailla kenenkään kanssa. Mahtavaa saada nähdä muita aikuisia ja puhua jostakin ihan muusta kuin meidän lasten kehityksestä tai sen puutteesta.