torstai 29. marraskuuta 2012

liika on aina liikaa


En oo ehtinyt sen enempää lukemaan kuin kirjoittamaankaan ja kommentteihin lupaan vastata het seuraavaks... ajatella oon ehtinyt ja ne ajatuksetkin on jo kauniisti karanneet jonnekin kauemmaksi, mietin taas et ei tää kyllä mitään ruusuilla tanssimista ole – jaksaa, jaksaa, jaksaa... muutama viikko vielä.

Rakas päiväkirja, tänään olen...

Käynyt kahdesti klinikalla, ensin aamulla hakemassa M:n ja K:n kanssa O:n jolla oli torstain terapiat... ja luvannut terapeutille tarramerkit meidän portaisiin kuvastamaan vasemman ja oikean jalan paikkoja. Iltapäivällä uudestaan M:n kanssa ja silloin me odotettiin poikien kanssa ja luettiin ja yritettiin käyttäytyä ja istuttiin autossa jäähyllä – O – ja yritettiin taas.

Ottanut vastaan lastenhoitajan ja ensimmäistä kertaa koskaan soittanut sinne välitysfirmaan ja kysynyt onks nyt ihan varma et lapset voi jättää sen kanssa... muija kun näytti siltä että oli tulossa eilis-iltaisista bileistä ja imeskeli pastilliakin vähän siihen malliin... Jätin kuitenkin kun lupasivat ja vakuuttivat että osaa kyllä ja on kokenut ja, ja, ja... Oli ne edelleen kotona kun palasin ja hengissä, tosin olivat katsoneet telkkua kolmisen tuntia ja täti valitti et oli tosi rankkaa kun pojat on niin vilkkaita ja M ei tykännyt siitä ja makas vaan sohvalla painopeiton alla... niin, ja ne oli syöneet olkkarissa ja leikelleet jotain systeemeitä olkkarissa ja... kiva, kiva, annanpa tästä tosi hyvästä tätsästä vähän palautetta huomenna.

Istunut M:n opettajien kanssa palaverissa ja oppinut että meillä on tosi etevä ja taitava pieni tyttö, joka haluaa oppia ja harjoittelee ihan kauheesti. Se välttää vastaamasta silloin kun ei oo ihan varma, niin kuin silloin kun puhutaan ihmisten ilmeistä ja niin kuin ollaan tiedettykin se R-A-K-A-S-T-A-A sääntöjä ja valvoo että muutkin noudattaa niitä... se on AINA ekana jonossa tai ringissä tai... opettajan sana on laki. Se on oppinut paremmin käsittelemään yllättäviä tilanteita, mutta tarvitsee edelleen runsaasti tutun aikuisen tukea näissä tilanteissa. Tavoitteisiin on kirjattu joustavuus ja mä tiedän että se harjoittelee sitä, koska aina säännöllisesti se kertoo mulle miten ”flexible” se on ollut koulussa. Puhuttiin ensisyksystä ja tukitoimista ja siitä mitä mä voin vanhempana tehdä. Puhuttiin myös pojista ja molemmille on tulossa ne arviointiajat kesäkuulle... Kaiken kaikkiaan mä olen aivat tolkuttoman ylpeä meidän M:sta ja vanhempana sain kovasti kehuja tästä meidän täysin järjettömästä terapiamäärästä... kuinka valtavasti siitä on ollut hyötyä.

Koulusta pois ajellessa mä mietin opettajien ja terapeuttien joululahjoja. Pikaisesti laskin että M:llä on sos.taitojen ryhmässä kolme opea ja SNAPS:n puolella viis plus kaks, yhteensä siis kymmenen koululla. Klinikalla on puheterapeutti, kaksi toimintaterapeuttia, fyssari, aba spesialisti ja ryhmäpuheterapeutti... kuus lisää tekee kuusitoista ja O:lla on siellä näitten jo mainittujen lisäksi yksi  eli yhteensä 17. Sit vielä M:n psykologi... loppuluku on siis 18 lahjaa... on siinä mulla leipomista ja tietty vielä bussikuskit eli kaks lisää eli mä sit leivon näille ihmisille 20 kuivakakkua. Tiedänpähän leiponeeni.

K on taas ollut viimeiset päivät täysin mahdoton. Se on ihan sataprosenttisen vahdittava ja hetkeksikään sitä ei voi jättää yksin... mä en saa yhtään mitään tehtyä ja autossakin se häiriköi just sen minkä ylettää ja pystyy... siinä mä sitten yritin suunnitella lauantain koulupäivää kolmen juostessa ja kirkuessa ja kiipeillessä ja hyppiessä ja repiessä mun cd:t ja paperit ja kansiot ja sakset ja...

Ilta vierähti koulupiirin äänestyksessä. Tänään äänestettiin taas niitä koulualuejuttuja ja nyt oli vastassa kolme eri mallia... mun oli helppoa valita oma suosikki, se jossa M pääsee pieneen kouluun. Yllättävästi kuitenkin kahdessa vaihtarissa kolmesta M menis edelleen siihen jättikouluun. Nyt siis kädet ristiin siellä lukijapuolellakin...

Vasemman puoleisessa vaihtoehdossa M pääsee siihen pikkukouluun... keskimmäisessä eli tokaparhaassa ne "vuokrakasarmien" lapset siirretään toiseen kouluun ja kolmas nyt on vaan kolmas... täällä vuokra-asuminen usein - ei aina, mutta usein - kertoo kahdesta asiasta, alhaisemmasta tulotasosta ja espanjankielisyydestä... myönnän avoimesti olevani itsekäs tässä kohdassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.