Siirry pääsisältöön

liika on aina liikaa


En oo ehtinyt sen enempää lukemaan kuin kirjoittamaankaan ja kommentteihin lupaan vastata het seuraavaks... ajatella oon ehtinyt ja ne ajatuksetkin on jo kauniisti karanneet jonnekin kauemmaksi, mietin taas et ei tää kyllä mitään ruusuilla tanssimista ole – jaksaa, jaksaa, jaksaa... muutama viikko vielä.

Rakas päiväkirja, tänään olen...

Käynyt kahdesti klinikalla, ensin aamulla hakemassa M:n ja K:n kanssa O:n jolla oli torstain terapiat... ja luvannut terapeutille tarramerkit meidän portaisiin kuvastamaan vasemman ja oikean jalan paikkoja. Iltapäivällä uudestaan M:n kanssa ja silloin me odotettiin poikien kanssa ja luettiin ja yritettiin käyttäytyä ja istuttiin autossa jäähyllä – O – ja yritettiin taas.

Ottanut vastaan lastenhoitajan ja ensimmäistä kertaa koskaan soittanut sinne välitysfirmaan ja kysynyt onks nyt ihan varma et lapset voi jättää sen kanssa... muija kun näytti siltä että oli tulossa eilis-iltaisista bileistä ja imeskeli pastilliakin vähän siihen malliin... Jätin kuitenkin kun lupasivat ja vakuuttivat että osaa kyllä ja on kokenut ja, ja, ja... Oli ne edelleen kotona kun palasin ja hengissä, tosin olivat katsoneet telkkua kolmisen tuntia ja täti valitti et oli tosi rankkaa kun pojat on niin vilkkaita ja M ei tykännyt siitä ja makas vaan sohvalla painopeiton alla... niin, ja ne oli syöneet olkkarissa ja leikelleet jotain systeemeitä olkkarissa ja... kiva, kiva, annanpa tästä tosi hyvästä tätsästä vähän palautetta huomenna.

Istunut M:n opettajien kanssa palaverissa ja oppinut että meillä on tosi etevä ja taitava pieni tyttö, joka haluaa oppia ja harjoittelee ihan kauheesti. Se välttää vastaamasta silloin kun ei oo ihan varma, niin kuin silloin kun puhutaan ihmisten ilmeistä ja niin kuin ollaan tiedettykin se R-A-K-A-S-T-A-A sääntöjä ja valvoo että muutkin noudattaa niitä... se on AINA ekana jonossa tai ringissä tai... opettajan sana on laki. Se on oppinut paremmin käsittelemään yllättäviä tilanteita, mutta tarvitsee edelleen runsaasti tutun aikuisen tukea näissä tilanteissa. Tavoitteisiin on kirjattu joustavuus ja mä tiedän että se harjoittelee sitä, koska aina säännöllisesti se kertoo mulle miten ”flexible” se on ollut koulussa. Puhuttiin ensisyksystä ja tukitoimista ja siitä mitä mä voin vanhempana tehdä. Puhuttiin myös pojista ja molemmille on tulossa ne arviointiajat kesäkuulle... Kaiken kaikkiaan mä olen aivat tolkuttoman ylpeä meidän M:sta ja vanhempana sain kovasti kehuja tästä meidän täysin järjettömästä terapiamäärästä... kuinka valtavasti siitä on ollut hyötyä.

Koulusta pois ajellessa mä mietin opettajien ja terapeuttien joululahjoja. Pikaisesti laskin että M:llä on sos.taitojen ryhmässä kolme opea ja SNAPS:n puolella viis plus kaks, yhteensä siis kymmenen koululla. Klinikalla on puheterapeutti, kaksi toimintaterapeuttia, fyssari, aba spesialisti ja ryhmäpuheterapeutti... kuus lisää tekee kuusitoista ja O:lla on siellä näitten jo mainittujen lisäksi yksi  eli yhteensä 17. Sit vielä M:n psykologi... loppuluku on siis 18 lahjaa... on siinä mulla leipomista ja tietty vielä bussikuskit eli kaks lisää eli mä sit leivon näille ihmisille 20 kuivakakkua. Tiedänpähän leiponeeni.

K on taas ollut viimeiset päivät täysin mahdoton. Se on ihan sataprosenttisen vahdittava ja hetkeksikään sitä ei voi jättää yksin... mä en saa yhtään mitään tehtyä ja autossakin se häiriköi just sen minkä ylettää ja pystyy... siinä mä sitten yritin suunnitella lauantain koulupäivää kolmen juostessa ja kirkuessa ja kiipeillessä ja hyppiessä ja repiessä mun cd:t ja paperit ja kansiot ja sakset ja...

Ilta vierähti koulupiirin äänestyksessä. Tänään äänestettiin taas niitä koulualuejuttuja ja nyt oli vastassa kolme eri mallia... mun oli helppoa valita oma suosikki, se jossa M pääsee pieneen kouluun. Yllättävästi kuitenkin kahdessa vaihtarissa kolmesta M menis edelleen siihen jättikouluun. Nyt siis kädet ristiin siellä lukijapuolellakin...

Vasemman puoleisessa vaihtoehdossa M pääsee siihen pikkukouluun... keskimmäisessä eli tokaparhaassa ne "vuokrakasarmien" lapset siirretään toiseen kouluun ja kolmas nyt on vaan kolmas... täällä vuokra-asuminen usein - ei aina, mutta usein - kertoo kahdesta asiasta, alhaisemmasta tulotasosta ja espanjankielisyydestä... myönnän avoimesti olevani itsekäs tässä kohdassa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...