kylmää sumua aamulla

Pitäis siivota eikä tosiaankaan istua tässä, mutta kun en koko viikkoon – oikeesti – ole saanut istua koneen ääressä ilman näitä ”häiriötekijöitä” en malta... siis en ihan aikuisten oikeesti ole kertaakaan ollut koneella ilman että joku jossakin huutaa ja pyytää ja tarvii ja haluu...

Oon muuten melkoinen urpo. Oon jotenkin onnistunut ohittamaan jogurtit aamupala listalla jo pidemmän aikaa... tai ne jäi pois meidän aamupalavalikoimasta siinä vaiheessa kun kaksikko lapio suurimman osan syliinsä ja lattialle ja on ikäänkuin unohtunut palauttaa takaisin. Halpaa ja helppoa ja hyvää... joo, kauheesti sokeria mut toimii, etenkin silloin kun lähdetään liikkeelle seiskan pintaan eikä jaksa tai ehdi laittaa mitään oikeeta.

Aamuhässäkässä virittelin kahvin matkamukiin – mulla siis sellainen nappikeitin jos joku ei vielä tätä tiennyt – löin kannen kiinni ja vasta autossa hörppäsin... muuten ihan kiva, mutta mukissa maitoa ja kuumaa vähän kellertävää vettä, kahvi jäi. Ei muuta kuin pikavilkaus kelloon ja nopea mietintä... missä kohdassa reitin varrella on mahdollisuus ostaa kahvia. Mun onneksi me satutaan asumaan kahvin luvatussa osavaltiossa ja kahvia saa melkein jokaisen kadun kulmasta ja useimmiten vielä autosta poistumatta... niinpä uudet ja toimivammat täytteet mukiin – en kuulemma ollut eka asiakas joka pyytää kaatamaan ne kuumat maitovedet lavuaariin - ja terapiaan... O sisään Klinikalle ja nokka takaisin kohti kotinurkkia ja M kouluun. Siellä aamusumussa ja pakkasessa odotettiin koulun alkamista – autossa – kun matka ruuhkasuuntaa vastaan vie vartin ja ruuhkasuuntaan puolisen tuntia. M kouluun, K takas autoon...

07:20 pakkasta ja sumuista

Next stop, kauppa. Me ei yleensä käydä päivittäin ruokakaupassa mutta jotenkin tää viikko on nyt vaan lipsahtanut suunnittelemattomuuden puolelle. K työntää pikkukärryjä ja on syötävän ihana kunnes karkaa ja törmää niillä kärryillään pakastimeen... Bensiksen kautta terapiaan poimimaan O ja kotiin. Pojat sisään ja käsienpesulle... Tämän viikon aikana olen myös – taas urpo – tajunnut et noitten on helpompaa pestä ne räpylänsä kun laittaa altaaseen vettä ja pesevät siinä... ne kun ei meillä yletä hanaan edes korokkeella. Sit lounasta ja pojat unille ja nyt ollaan tässä.

09:40 Klinikan kulmalla +8C ja aurinkoista, taustalla näkyy kukkuloiden sumu...

10:25 sama kohta kuin ekassa kuvassa, mutta eri suunnasta... +3C

10:28 meidän edustalta, noin 300m linnuntietä edellisestä kuvasta ja tukevasti nollassa...

Illalla meillä on – siis meillä, meillä... - naisten neulekerho, kamalaa miten keski-ikäistä ja marttaa... mutta se ON kivaa ja tulosta syntyy ja juodaan vähän viiniä ja syödään suklaata siinä sivussa.

Huomenna tulee L – ihanaa!!!! Tervetuloa kotiin rakas! Autot on ihan kamalan likaiset, en ole ehtinyt pestä – sori!

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista