kylmää sumua aamulla

Pitäis siivota eikä tosiaankaan istua tässä, mutta kun en koko viikkoon – oikeesti – ole saanut istua koneen ääressä ilman näitä ”häiriötekijöitä” en malta... siis en ihan aikuisten oikeesti ole kertaakaan ollut koneella ilman että joku jossakin huutaa ja pyytää ja tarvii ja haluu...

Oon muuten melkoinen urpo. Oon jotenkin onnistunut ohittamaan jogurtit aamupala listalla jo pidemmän aikaa... tai ne jäi pois meidän aamupalavalikoimasta siinä vaiheessa kun kaksikko lapio suurimman osan syliinsä ja lattialle ja on ikäänkuin unohtunut palauttaa takaisin. Halpaa ja helppoa ja hyvää... joo, kauheesti sokeria mut toimii, etenkin silloin kun lähdetään liikkeelle seiskan pintaan eikä jaksa tai ehdi laittaa mitään oikeeta.

Aamuhässäkässä virittelin kahvin matkamukiin – mulla siis sellainen nappikeitin jos joku ei vielä tätä tiennyt – löin kannen kiinni ja vasta autossa hörppäsin... muuten ihan kiva, mutta mukissa maitoa ja kuumaa vähän kellertävää vettä, kahvi jäi. Ei muuta kuin pikavilkaus kelloon ja nopea mietintä... missä kohdassa reitin varrella on mahdollisuus ostaa kahvia. Mun onneksi me satutaan asumaan kahvin luvatussa osavaltiossa ja kahvia saa melkein jokaisen kadun kulmasta ja useimmiten vielä autosta poistumatta... niinpä uudet ja toimivammat täytteet mukiin – en kuulemma ollut eka asiakas joka pyytää kaatamaan ne kuumat maitovedet lavuaariin - ja terapiaan... O sisään Klinikalle ja nokka takaisin kohti kotinurkkia ja M kouluun. Siellä aamusumussa ja pakkasessa odotettiin koulun alkamista – autossa – kun matka ruuhkasuuntaa vastaan vie vartin ja ruuhkasuuntaan puolisen tuntia. M kouluun, K takas autoon...

07:20 pakkasta ja sumuista

Next stop, kauppa. Me ei yleensä käydä päivittäin ruokakaupassa mutta jotenkin tää viikko on nyt vaan lipsahtanut suunnittelemattomuuden puolelle. K työntää pikkukärryjä ja on syötävän ihana kunnes karkaa ja törmää niillä kärryillään pakastimeen... Bensiksen kautta terapiaan poimimaan O ja kotiin. Pojat sisään ja käsienpesulle... Tämän viikon aikana olen myös – taas urpo – tajunnut et noitten on helpompaa pestä ne räpylänsä kun laittaa altaaseen vettä ja pesevät siinä... ne kun ei meillä yletä hanaan edes korokkeella. Sit lounasta ja pojat unille ja nyt ollaan tässä.

09:40 Klinikan kulmalla +8C ja aurinkoista, taustalla näkyy kukkuloiden sumu...

10:25 sama kohta kuin ekassa kuvassa, mutta eri suunnasta... +3C

10:28 meidän edustalta, noin 300m linnuntietä edellisestä kuvasta ja tukevasti nollassa...

Illalla meillä on – siis meillä, meillä... - naisten neulekerho, kamalaa miten keski-ikäistä ja marttaa... mutta se ON kivaa ja tulosta syntyy ja juodaan vähän viiniä ja syödään suklaata siinä sivussa.

Huomenna tulee L – ihanaa!!!! Tervetuloa kotiin rakas! Autot on ihan kamalan likaiset, en ole ehtinyt pestä – sori!

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi? Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen. Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista